Meidšn kuulumisia

Hakutuloksista nšytetššn enintššn 6 uusinta kirjoitusta. Haulla rajaamalla lŲydšt vanhempia juttuja.
Hakusana
Riia Kuura Maia Coma
Pvm -

maanantai 06.06.16
Maian viimeiset kisat ja kuulumiset
Toukokuuhun mahtui paljon reissaamista. Maia kävi ensin viikon verran Suskin luona. Oli käyttäytynyt oikein kiltisti. Harmaita hiuksia aiheutti ainoastaan syömättömyys. Joka päivä oli syönyt noin puolet nappula-annoksestaan. Aamuruoka ei ollut maistunut ollenkaan, mutta iltaisin söi. Tämä omatoimipaasto tiputti painoa kilon verran. Kotiin päästyä uni maistui koko seuraavan päivän.
Heti sunnuntaina käytiin kokeilemassa onnea Keuruun tokossa. Maian maha päätti mennä löysälle kisa-aamuna joten kävimme sitä tyhjentämässä useamman kerran ennen omaa vuoroa. Kehän reunalla oli intoa tehdä hommia, mutta liikkeet tuntui olevan hukassa. Näköjään viikon totaalitauko ennen koetta oli huono ajatus. Kehään mentiin hyvällä fiiliksellä mutta ekan liikkeen alku tökki pahasti. Maia teki sitten zetaan kolme seisomista.
Mitähän muuta tehtiin ekassa sarjassa? Luoksetulo oli aika jees. Eteenlähetyksessä arvelin Maian painavan vinoon mutta liikkuikin suoraan; lisäkäskyllä päätyi ympyrään. Loppuliike ruutuun ja luoksetuloon oli hieno. Seuraamisessa äänteli koko ajan :/ Ohjattu oli setin viimeinen liike ja siellä saatiin vasen suunta. Merkille meno ok. Mutta kun vasemmasta kapulasta muutaman metrin päässä oli kartio, niin ohjauskäskystä Maia juoksi kartiolle ja tuli sieltä takaisin. Ei puhettakaan kapulan näkemisestä. En edes yrittänyt korjata, oli liian selkeä "namin haku" mielessä.
Kahden nollan sarjalla ei kannattanut unelmoida ykköstuloksesta. Niinpä jätin toisesta sarjasta tekemättä tylsät kaukot ja tunnarin, vaan käytiin tekemässä "kiva merkinkiertotehtävä ja siitä sitten autolle palkalle". Kattia kanssa. Maia vaikutti bonganneen merkin, mutta pitkästä aikaa jäi kiinni hyppytelineeseen (olisi ihan välttämättä halunnut hypätä vasemmanpuolimmaisen). Jouduin lopulta kävelemään esteille saakka auttamaan, jotta meni esteestä ohi ja kävi kiertämässä merkin. Asento olisi ollut vissiin seisominen, mutta luonnollisesti istui... Paluunoutokaan ei tainnut mennä ihan ongelmitta.
Paikallaolot olisi ollut vielä jäljellä, mutta keskeytin tässä vaiheessa.
Seuraava viikko käytiin tekemässä iltatokoja. Oli ok treenejä ja ihan loistotreenejä sekä tekniikan että vireen kannalta! Paikallaolon istumisiin saatiin paljon onnistumisia (mm. kaupan edustalla saatiin vanhaa virhettä jossa meni maahan, ja sitä saatiin myös korjattua).
Treenien kautta pääsin myös syöttelemään Maiaa. Kotona ei edelleenkään syönyt aamuruokia, mutta iltaruuan (ja joskus myös iltapäiväruuan) söi aina. Treeneissä meni lisänä pannukakkua ja ankkaliuskoja. Lenkkeily ei maistunut aivan yhtä hyvin, mutta toisaalta kelit olivat melko lämpimät joten tyydyttiin reilu puolen tunnin kävelyihin.
Perjantaina käytiin vielä osteopaatilla: ei ollut suurempaa murhetta, ainoastaan juoksut vetäneet kroppaa taas jumiin. Jäätiin siitä yöksi Aulangolle telttailemaan. Ensimmäinen telttayö tälle vuodelle. Maia oli onnellinen kun pääsi viereen köllöttämään. Yölämpö oli noin 8 asteen tienoilla joten varasin Maialle karvamaton päälle bot-alustan. Lisäksi varasin lisäpeiton päälle heitettäväksi. Taisi olla liioittelua, sillä Maia ei viihtynyt paria minuuttia pidempään peiton alla. Heräilin siihen kun Maia istuu / seisoo teltassa, kiertää kehää, tulee makaamaan päälle. Ei ollut pissahätä, joten ilmeisesti liian kuuma.

Seuraavana aamuna oli taas toko-koe. Oltiin molemmat vissiin aika väsyneitä ;) Ennen kehän alkua Maia toimi yllättävän hyvin (paitsi eteenjuoksu tuntui olevan ihan hukassa). Paikallaoloihin mentäessä oma valmistautuminen oli vartin liian ajoissa; kehä ja toimihenkilöt näyttivät olevan valmiina, mutta johonkin aikaa vaan tuhraantui eikä päästykään aloittamaan. Odotellessa meni meidän paras vire :(
Perinteiseen tapaan aloitus oli paikallaoloilla. Jättö istumaan. Kun tulin takaisin, niin siellä makoili. Hiekkakenttä ja lämmin päivä alkamassa - vai koetilanne? Joka tapauksessa Maia oli päättänyt käydä pötköttämään, joten siellä pysyi myös jälkimmäisen liikkeen :(
Yksittäisliikkeet alkoi tunnarilla, joka meni ihan ok. Siitä luoksetulo: ei pysähtynyt seisomaan vaan valui läpi; loput osat sentään suoritti. Kaukoissa pari kaksoiskäskyä ja hieman liikkumista. z:ssa taas kolmen seisomisen sarja! Ja eteenlähetyksen päätti tehdä valopylvästä kohden eikä siitä saatu korjattua suuntaa. Päätin että oli jälleen parempi keskeyttää. Paras terä oli todellakin valunut pois. Maia teki kyllä mitä pyydettiin, mutta oli paljon onnellisempi päästessään köllöttämään varjoon.
Valvottu yö? Lämmin päivä? Vai huono olo? Monta mahdollista selitystä. Ajeltiin koepaikalta Maian seuraavaan hoitopaikkaan. Sella piti Maialle seuraa viikon verran. Syöminen jatkui aivan yhtä huonona, vaikka touhua ja ruokaseuraa oli tarjolla.
Kotiin tullessa Maia oli odotetusti väsynyt. Koska syönti oli ollut heikonlaista, tein Maialle tonnikalapannarin. Se kyllä kelpasi. Nappuloita Maia ei suostunut syömään enää ollenkaan. Tein uunipuuron, jota Maia suostui syömään (sekä aamuisin että iltaisin) kunhan joukkoon sekoitti jauhelihaa. Jotain iloa nappuloista oli kuitenkin ollut: poskihampaiden hammaskivet alkoivat hiljalleen lohkeilla ja sai rapsuteltua paljon hammaskiveä irti!

Seuraavana päivänä Maia ei meinannut päästä liikkeelle ollenkaan. Käytiin kolmesti kiertämässä pelto, mutta ainuttakaan raviaskelta ei näkynyt. Pelkkää hidasta käyntiä. Päivän ohjelma olikin makailla takapihalla ja "auttaa" kesäkukkien laitossa. Ja kesäkukkien kuljetuslaatikosta saatiin ympäri käännettynä Maialle täsmälleen sopivan korkuinen ruokakuppikoroke!

Maanantaina askel nousi jo kevyemmin, mutta silti parinsadan metrin jälkeen piti pysähtyä lepäämään. Ja matka jatkui kävellen. Välillä näytti, että Maia "huojahtelee": mietin että olisikohan verenpaine liian korkea ja aiheuttaa huimausta? Vointi oli sen verran huolestuttava, että päätin antaa Maille viikon verran aikaa piristyä.
Mitä pidemmälle viikko eteni, sitä vähemmän oli huojumista, mutta toisaalta sitä enemmmän kävelyä, jossa Maia samalla nosti vatsaa ylös kaarelle. Se puolestaan vaikutti kivulta. Ensin katsoin että tuleeko kipu etupäästä (kyynärän nivelpinnat?) mutta sitten mietin, että olisiko sittenkin sisäelinperäistä. Varmaa vastausta en tiedä (eläinlääkäri epäili, että voisi olla sisäelimiin/suoniin kertynyttä kalkkeumaa).
Aamulenkit olivat kaikkein huonoimpia. Töistä palattua kotona oli iloinen Maia joka mielellään lähti pihalle, mutta näilläkin lenkeillä tuli lepohetkiä. Lenkkien pituudet ei olleet kuin aamuisin pellon ympäri, päivällä ja illalla palolaitoksen kautta luontopolku ympäri. Maia halusi jokaisella lenkillä jokeen vilvoittelemaan. Kasteli vatsan ja joi.
Muutamana päivänä oli selvästi pirteämpi, muutamana vaisumpi. Kun polulla tavattiin tuttuja koiria, niin Maia pyrki väistämään; ei halunnut ottaa aktiivista kontaktia. Kun jatkettiin kävelyä toisten koirien kanssa pyrki skarppaamaan - ja oli sitten kotona kahta väsyneempi. Tuttujen ihmisten luokse Maia puolestaan punki itseään rapsutettavaksi ja oli onnellinen kaikesta huomiosta.
Perjantai-iltana käytiin vielä tekemässä muutamia noutoja ja pari yksittäistä uintikierrosta uimalassa. Kierroksen uinti sai Maian jo puuskuttamaan, joten normaali puolen tunnin uinti muuttui viiden minuutin leikkituokioksi.
Viikonloppuna annoin Maialle myös Dolagista ilman näkyvää vaikutusta. Kun viikossa ei ollut tullut selkeää parannusta vointiin, varasin maanantaiksi ajan viimeiselle verikokeelle. Tulokset eivät olleet yllättävät: UREA-arvo oli yli labran mitta-asteikon, CREA noussut 100:lla kuukauden takaisesta mittauksesta ja PHOS myös 1:llä. Paino oli tippunut 2 kiloa kuukaudessa. Ei ollut mitään syytä jäädä odottelemaan tämän vakavampia oireita. Maia sai yliannostuksen nukutusainetta ja jäi sille reissulle.



Kiitos Maia, ikävä on suuri.
kuulumisia

Joulukaktus

maanantai 02.05.16
Kevät ajoissa, juoksut myöhässä
Kevät ei mennyt suunnitelmien mukaan. Maia jemmasi juoksujen aloitusta niin pitkään, että varatut kokeet oli pakko perua. Nyt juoksut ovat viimein loppusuoralla, mutta samalla olisi tiedossa pari reissuviikkoa.
Nämä reissut olivat vihdoin syy hankkia Maialle munuaisnappuloita. Siis kuivapapanoita. Yllätyin, että Maia on syönyt niitä jopa hyvällä ruokahalulla! Eikä mahakaan tunnu niistä pahakseen laittavan. Voipi olla, että tässä kuussa ei enää puuroja keitellä vaan mennään laiskan kokin tarjoiluilla :)
Käytiin myös tarkastuttamassa verenkuva. Samaa rataa aikaisempien kanssa: crea nousee tasaista tahtiaan ja urea nostaa arvojaan. Eläinlääkäriltä ei enää kovin positiivista ennustetta saatu, erityisesti kun fosfori on lähtenyt nousemaan ja kiihdyttää prosessia. Eli seuraillaan, katsellaan. Niin kuin tähänkin saakka.
kuulumisia

Joulukaktus

maanantai 28.03.16
No nyt se on valio
Maaliskuussa on eleilty ja oltu. Päivät on pidentyneet ja aamulenkeillä ollaan nautittu auringosta, joustenista ja kersteestä. Kameraakin on tullut pidettyä mukana, pari kuvaa päivitetty albumiin. Nyt viimeaikoina kevät on vienyt voitin ja tiet ovat sulaneet. Kurakausi on alkanut eikä yhtään tee mieli lenkkeillä ravan roiskuessa :(
Kevät toi karvanlähdön ja turkkia on irronnut kamalia määriä. Ja sitä irtoaa edelleen...
Kuun aikana ruoka on maistunut välillä kivasti. Taisi olla parinkin viikon jakso että kupista tyhjeni kaikki tavara. Muutama päivä takaperin tapahtui taas suunnunvaihdos, eikä sen jälkeen varsinaista ruokaa ole uponnut lainkaan. Mutta onneksi nyt onkin pystytty elämään herkuilla ;)
Kisoja oli taas edessä ja oli vakaa tarkoitus treenailla, mutta omat illat menivät muissa merkeissä joten seuraava kisastartti tehtiin aika pienillä harjoitteluilla.
Viikko sitten käytiin kisailemassa rallya Tampereella. Hippasen edistävä meininki radalla ja heti ekaan tehtävään uusinta. Ja loppuradalla herpaantuminen, jonne toinen uusinta. Käytösruudun asento oli taas seisominen (tästä on selvästi tullut kausi-suosikki :) ) mutta tällä kertaa saatiin pidettyä se kasassa! Kaikkinensa jäätiin kauas tavoitteesta, mutta kuitenkin hyvä kokonaisfilis. Jälkiviisaana olisi pitänyt teettää enemmän temppuja ennen kehään menoa, mutta ennen kehään menoa tehty pikatreeni tuntui riittävältä.
Kisan jälkeen käytiin kokeilemassa doboilua eli tasapainoilua pallon päällä. Se oli kivaa! Maia halusi pallollee silloinkin kun olisi ollut minun vuoro tasapainoilla... ja oli enemmän kuin innokas pomppimaan pallolle omalla vuorollaan. Kokeiltiin istu-maahan-seiso -vaihtoja pallolla, samoin jokaisen asennon pitämistä pallon päällä. Rankkaa, jalat tekivät työtä koko ajan. Ja pallon jälkeen kokeiltiin vielä tasapainotyynyjäkin. Ehdottomasti kiva kokemus, mutta tätä ei olisi ollut viisasta tehdä kisajaksolle, sillä samana iltana Maia oli hyvin vaisu sekä lenkillä että treeneissä. Taisi paikat kipeytyä oudosta lihasjumpasta. Vielä pari seuraavaa päivääkin oli tahmeaa liikkumista. Ei puhettakaan, että oltaisi treenattu esimerkiksi kaukoja.
Viikko aikaa seuraaviin kisoihin ja illat menivät aivan yhtä tiiviisti eikä treeneille ollut aikaa. Lisäksi ulkokentille muodostui täydellinen jääpinta, eli pitkiä vauhtiliikkeitä ei päästy harjoittelemaan ollenkaan :( Niinpä startattiin vanhan osaamisen (ja aivan liian vähien yöunien) voimalla tokokehään.
Tuttu halli, mutta niin vain kisa-kehän paikkis-kummitus palasi vainoamaan. Oli istunut hetken, mutta valui siitä maahan ja siellä pötkötti kolmesta nosto-käskystä huolimatta. Kaksi ekaa liikettä meni nollille ja mietin itsekseni, että kannattaako jatkaa enää ollenkaan. Toisaalta - Tulosmahdollisuus olisi lähes nolla ja tutussa paikassahan saisi tehtyä hyvän treenimäisen loppusarjan?
No eipä oikeastaan. Seuraaminen lähti tosi tahmeasti, ja hyvin aaltoilevan paikan kanssa (ja yhden puuttuvan perusasennon!) kanssa kokonaispisteitä ei jäänyt kuin 6,5. Luoksetulon teki omaan tyyliinsä hitailla reagoinneilla, joten tästäkin vain 6. Z:ssa jätti maahanmenon tekemättä vaikka muuten olikin normaalia paremmin kuulolla 6. Setin viimeisenä ohjattu nouto, johon löytyi mukava fiilis. Markille hieman hitaasti, mutta lähti isolla innolla vasemmalle kapulalle ja sieltä myös ihana vaihdikas palautus. Vähennys meni kuulemma hitaasta pysähtymisestä merkillä, mutta itse olin tähän tosi tyytyväinen 8,5.
Seuraavassa sarjassa eteenmeno oli ok, mutta jäi sen päälle etsimään namia takaansa. Vasta toisella käskyllä lähti ruutuun. Loppuosa ok, pisteitä 6,5.
Tunnarissa toi väärän! 0. Ja kaukoissa tarvitsi paljon tuplakäskyjä, ja valui paljon eteenpäin 0.
Kierto ja hyppynouto oli viimeisenä liikkeenä: kiertoon lähti mahtavasti, mutta otti hyvän istumisen kierron jälkeen (piti seistä). Oma kieli meni solmuun käskyssä - lähti väärään suuntaankin ja loppu meni siis ihan pipariksi. 0. Kaikkiaan vaatimattomat 113 loppupistettä.
Kunnon yöunet kotona ja lähdettin rallyn tuplakisoihin. Ehdittiin käydä metsässä kävelemässä pulisen tuntia, ja ennen kehiä kävin vielä kaikki liikkeeet nami-harjoitteina läpi. Ja ehdinpä vähän leikittää rätilläkin. Vireystila oli aika loistava, sillä edes ekalla radalla ei juurikaan tullut ääntä!! Mutta yhdessä takaakierrossa oli kääntänyt rintamansa ja käytösruudun seisomisessa ei pysynyt koko aikaan pystyssä, joten kaksi isoa kympin virhettä. Radalla parasta oli se, että mihinkään kohtaan ei tullut tunnetta että Maia tekisi vääriä asioita! Eli vaikka saatiin "huono" tulos, olin täysin tyytyväinen. Saatiinpa vielä tuomarinpalkintokin erinomaisesta tilankäytöstä radalla (eli jätin riittävästi tilaa koiralle suorittaa tehtäviä).
Pienellä huililla seuraavaan rataan. Paljon samoja tehtäviä, mutta silti sama valmistautuminen kuin ekalle radalle: namiharjoitteluna kaikki kyltit läpi, ja sitten radalle. Eka tehtävän (spiraalin) tuntui kuin olisin saanut vetää Maiaa perässä, mutta sen jälkeen Maia piristyi ja tuli nyt oikealla paikalla, hyvällä tempolla mukana. Ei edistänyt, eikä höyrynnyt. Reagoi hyvin kaikkiin ohjauksiin, ääni pysyi aisoissa. Ainoa tehtävä jossa prosestoi oli peruutus edessä: peruutti hyvin melkein koko matkan, mutta sitten pysähtyi. Kun pyysin jatkamaan, katsoi mua alta kulmien, sanoi räyh mutta kuitenkin peruutti juuri tarvittavan matkan, joten kutsuin sivulle. Merkille lähettäminen oli mukava ylläri (tätä ei ole ollut pitkään aikaan radoilla) ja Maia tykkäsi siitä paljon; sai kivasti lisäintoa lopputehtäviin. Hypylle lähetin hieman aikaisin, mutta toisaalta Maia ehti juuri havannoida esteen ja pääsi hyppäämään yli tiputtamatta rimaa. Käytösruutu oli maaten ja se oli asentona tuttu ja helppo.


Vielä radalta tullessa en ollut varma miten loppupisteet asettuisivat; kaksi vinoutta tiesin varmaksi, peuutuksen virheet tiesin myös. Sen lisäksi arvostelussa oli yksi ylimääräinen ov-vähennys mutta kokonaismäärä juuri 95, joka riitti valioitumiseen!
En uskaltanut tuulettaa vielä kun koetoimitsija kävi kertomassa tuloksen vaan suuntasin Maian kanssa metsään. Käveltiin hieman, sitten takaisin hallille katsomaan että seinällä todellakin lukee se 95 pistettä! Sijoituksissa jäätiin aikavertailussa kakkoseksi, mutta se ei harmittanut pätkääkään!
Koepaikalla Maia sai valio-palkkana loput pannarit ja vähän kanaa, ja tietysti sai "varastaa" palkintopussistaan lelun. Ja illalla sai pötkön härkäsirottoa. Varsinaiset "kakut" jäivät seuraavan päivän iltaan kun hallilla sai reilut puoli litraa jäätelöä ja treeneissä vielä normaalit pannariannoksensa. Silti ihmettelin kun loppupalkaksi olisi ollut kolme reilua palaa jätskiä: Maia vain haistoia kulhoa, ja lähti pois... Ilmeisesti superherkuillakin on jokin rajansa.
Vaikka normaalia ruokaa ei ole maistunut nyt murustakaan kolmeen päivään, niin silti suuhun on kadonnut vissiin kaksi kokonaista pannaria. Täytynee normalisoida tilanne ensi viikolla.


Miltä valioelämä näyttää tästä eteenpäin? Eipä sen kummemmalta kuin tähänkään saakka. Tänään pulahdettiin taas altaassa uimasilla ja ihan mahdotonta ottaa kuvaa käsipelissä, liikkeessä kännykameralla... Mutta jonkinlainen osoitus saatiin siitä, että kolme uimalelua mahtuu tarvittaessa kerralla suuhun.
Juoksuja odotellaan alkavaksi jonain lähipäivinä, jokunen reissu taitaa olla edessä, ja seuraaviin kokeisiin on jo ilmoittauduttu. Mitäpä sitä laakereilleen jäämään?
kuulumisia, toko, rallytoko

Joulukaktus

sunnuntai 06.03.16
Toinen hukkareissu
Syvä huokaus. Mitään ei opittu viimeviikosta, kun testattiin tänään taitoja kisoissa. Tokon osalta ei ollut kummoisia odotuksia, sillä viikossa ei paljon korjata. Toivoin että paikkaistuminen olisi ollut nyt istuminen, ja minuutin ajan se olikin. Sitten oli mukavuushalu voittanut, ja Maia vetäisi pitkälleen. Paikallaolot olivat siis arvosanoiltaan 100% kopio viimeviikosta. 0 / 7
Loppukokeeseen olisi ollut kiva kokeilla purkaa päätä, mutta arpaonni oli rankasti meitä vastaan - oltiin ekana vuorossa. Eli ehdittiin kakkosryhmän aikaan ottaa pari eteenlähetystä, stoppien muistutusta ja seuraamisen lähtöä, ja sitten pitikin jo olla kehässä.
Ensimmäisenä luoksetulo: kun olin juuri muistuttanut stopeista niin tämä venyi, mutta selvästi Maia lähti suorittamaan liikettä. Maahan myös hieman hitaasti, mutta loppuosa tuli tänään myös laukalla. 7
Tästä seuraamiseen. Ekat pari askelta ja pysähdys ok, mutta sivuaskeleissa lähti heti rakoilemaan. Juoksussa edisti, loppuosaa kohden alkoi vähän ääntelemään, ja peruutus meni ihan pipariksi - päätti käydä moikkaamassa liikkurin. 6
Sitten eteenlähetys ja rutuu. Eteen vähän hidas etenemä ja taas kääntyi onnekkaasti kohti ympyrän keskustaa, jotta päätyi säteen sisään. Ruutuun tosi kivalla vauhdilla, seisomiseen olisi saanut reagoida nopeammin. Loppuosuus ok, pisteitä 8.
Ohjattuun bongasi merkin hienosti ja meni sinne hyvällä laukalla. Vasempaan lähti hienosti - mutta bongasi sieltä merkkikartion, kävi siellä ja lähti tulemaan takaisin (oli juoksi kahdesti käytännössä kapulan vierestä siihen mitenkään reagoimatta). Osoitin uudestaan vasemman, jolloin kävi hakemassa kapulan. 7
Viimeisenä ekassa setissä oli zeta. M-S-I. Ei mennyt maahan. Niinpä käännyttyäni pysähdyin, ohjasin maahan, kiersin takaa, kehuin, ja jatkettiin loppuliike normaalisti. 0 (ykkösen toivo oli jo kadotettu, joten parempi tehdä oikeat asiat kuin antaa mennä väärin)
Ekan setin liikkeiden välit meni tuttuun tapaan pomppien, liikkurin luokse karkailemalla, piipaten... Kehien välissä ehdin käydä ottamassa pihalla merkin kiertoa, tunnaria ja kaukojen ekaa nousua. Ekan koiran kirous osui silti kohdalle: kun olisi ollut valmis kehään 5 minuuttia ennen aikojaan - ja kuitenkin piti pysyä paikalla skarppina siltä varalta että jo jatketaan.
Saatiin kuitenkin riittävä motivaationostatus kaukoihin. Teki kaikki vaihdot yhdellä käskyllä, mutta toisaalta samalla liikkui eteenpäin. 5
Perään tunnari. Hyvä laukka kapuloille, mutta takaisin löntystelyravia. Ja vähän pyörittelyä, meniköhän loppuasento vinoonkin? 7
Loppuun vielä kiertotehtävä. Hyvin bongasi merkin, hieman katsoi kapuloita matkalla mutta teki keirron, ja yllättävän kivan maahanmenon siihen nähden että aina on istuttu kierron jälkeen :) Nosti kapulan, toi sivulle (vinoon). Tähän olin tyytyväinen! 7
182 oli meidän tähän saakka paras tulos, mutta eniten mieltä lämmitti se, että "oikeista" liikkeistä saatiin jo melkein ehjä sarja. Kaikissa liikkeissä on puutteita ykköseen nähden (myös niissä joihin itse olisin tyytyväinen) joten saapa nähdä saavutetaanko sitä koskaan. Mutta ehdottomasti hienoa on nähdä että liikkeet alkavat sujua muutoinkin kuin yksittäin.
Sitten olikin useampi tunti enne rally-kehää. Vähän fiilistelin että Maia oli väsyneempi kuin viimeviikolla, joten Maia pääsi autoon parin tunnin päiväunille. Vietti ajan tehokkaasti nyppimällä täytteet lämmiketyynystään. Ennen kehää pääsi siis uudestaan halliin. Hetki leikkiä, vähän oikean puolenb vahvistusta.
Radalle taas hieman nihkeä startti - ja kovasti sai tsempata oikean puolen pujottelujen ja spiraalien kanssa. Kun pääsi vasemmalle, jotain tapahtui. Pyysin luokse sanomalla "saa tulla", joka Maialle tarkoitti vapautusta tuomarin luokse! Noh, se saatiin uusittua, mutta peruuttamisessa oli myös jotain outoa (vieressä oleva kr-koira?) kun sitäkänä ei halunnut tehdä taysimittaisena? Muualla radalla ei virheitä ollutkaan... Käytösruudussa olisi pitänyt taas seistä, ja vajaan kahden minuutin kohdalla Maia kyykähti istumaan. Seisotin silti loppuajan, niin pääsin vapauttamaan palkalle oikeasta asennosta.
Pisteitä ei niin kamalasti herunnut, mutta loppujen lopuksi taas oli pienestä kiinni...
kuulumisia

Joulukaktus

lauantai 05.03.16
Heikoilla eväillä
Taas ollaan siinä vaiheeessa että ruokahalu on unohtunut. Pikkuhiljaa parin viikon mittaan kupilta on syöty yhä vähemmän. Aina välillä mietin, että johtuuko se ruuasta? Käykö puuron valmistuksessa jotain, joka saa Maian kääntymään ruualta pois?
Niinpä päätin kokeilla samoja aineita eri muodossa - uunipuurona. Tattari ja riisi liotukseen, ripaus suolaa, uunivuokaan voin ja kukkakaali-parsakaalisilpun kanssa ja pari tuntia paistoa. Tuoksui omaan nenään aivan mahtavalta! Lisänä puuroon lihaa ja tavaraa kuppiin. Maia vähän nuuskutteli ja söi ekan annoksen hyvällä ruokahalulla - olisi vissiin ottanut lisää. Mutta seuraavia ei.
Huokaus. On keitelty spagettiakin (vastakeitetty spagetti menee paremmin kuin puuro, mutta ei enää kylmänä) ja tarjoiltu sitä läskin kanssa. Nähtiinpä loppuviikosta sellainenkin ihme, että Maia kävi haistelemassa läskipaloja ja jätti ne syömättä. Teki saman myös keitetylle kananmunalle, vaikka muutoin munat onkin melkein ainoata mitä on syönyt...
Piimäähän en ole viitsinyt ostaa viimekesän jälkeen, kun se ei enää maistunut. Nyt ajattelin kokeilla kuohukermaa - joko sellaisenaan jälkkärinä ruuan päälle tai kastikkeena spagetille. Pari kertaa latki kermat mielellään, sen jälkeen on hieman lipaissut, ja jättänyt kuppiin.
Ja sittenkin - aina välillä nälkä vie voiton ja koko kupin sisältö saattaa yllättäen tyhjetä! Kävin tänään kuuntelemassa ruokaluentoa, ja siitä innostuneena kokeillaan maitohappobakteerikuuria. Tokkopa siitä harmiakaan on... kun vain keksisi minkä mukana mhb:t (jauheen) saisi syötettyä ;)
kuulumisia

Joulukaktus

tiistai 01.03.16
Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua
Lauantaina kokeiltiin kaikenlaista. Aloitettiin 6:30 suuntaamalla Mikkeliin, ja ehdittiin toko-kokeeseen hyvässä vireessä. Siis ehdin ilmoittautumaan ja käymään pienellä lenkillä koepaikalla, mutta siihen (ylävireeseen) se virittäytyminen sitten jäikin. Ennen kehää oli istumisesta paljon palkkaa. Paikkamakuurivistöön kävellessä Maia jo piippaili. Koitin oikein keskittyä että teen jättäessä kaiken niin kuin treeneissä. Oikea käskysana, äänenpaino ja katse. Kaikki meni niinkuin piti. Ja sitten kun tulen piilosta, näen Maian köllöttämässä maassa. (Oli kuulemma mennyt heti ekan askeleen poispäin otettuani maahan) 0
Noh, jotain positiivista oli siinä, että nousi sentään toisella istu-komennolla takaisin ylös (Pieksämäellä jäi köllöttelemään toisenkin osuuden). Maahan meni vastaavasti laiskanpuoleisesti, mutta luoksetuloon oli kyllä vauhtia. Ihan kompastui tassuihinsa lähdössä. Ja otti nätin perusasennon. Liikkeen päätyttyä ei meinannut pysyä nahoissaan, kun oli niin kova kiire palkalle. 7
Ennen ensimmäisiä yksilöliikkeitä oli hyvää aikaa lenkkeillä lisää, joten suuntasin metsään. Onneksi, sillä Maialle oli yllättäen siunaantunut valtava kakkahätä. Pari tyhjennysreissua pöpelikössä, ja elämä taas hymyili.
Olin ajatellut että teen pitkän kierron vaikka esteiden väliin kävelemällä, jotta tehtävä varmasti onnistuu. Mutta kun koe alkoi tuolla liikkeellä, oli pakko kokeilla jos se kuitenkin onnistuisi edes jotenkin (teoreettinen ykkönen oli vielä mahdollinen). Pääsin ottamaan muutaman metrin lähestymisen alkupisteeseen ja siinä bongautin merkin: näytti hyvältä. Keskittyi merkkiin vaikka katsoi kyllä kapuloidenkin viennin. Ja juoksi sikahienosti kiertämään!! Istumisenkin teki kohtuullisen hyvin. Ja sitten noutokäsky: Maia mietti hetken, ja päätti kiertää merkin uudestaan. Pysähtyi, jolloin annoin uuden noutokäskyn, jonka mukaan poimi kapulan. Hyppyyn annoin lisäksi käsiavun. Toi sivulle kapulaa suussa pyöritellen (epävarma). Olin ihan varma että tämä olisi nolla, mutta saatiinkin kannustus-5. Mutta kaikkein tärkeintä oli, että merkki löytyi! Ja näköjään sen kiertäminen oli superkivaa!
Se superkiva sitten purkautui liikkeiden väleissä, kun oli tassujen alle ilmestyi taas vieterit ja kurkkuun yksi pilli...
Jatkettiin noutamalla tunnari. Ihan perinteinen muodostelma eikä asiassa olisi pitänyt olla ongelmaa, mutta Maia kulki oman yli, närppäsi paluumatkalla hetkeksi väärän kapulan suuhun, tiputti, vaihtoi omaan ja toi (pyöritellen) luokse. Ja luovutuksen jälkeen siirtyi liikkurin käskystä sivulle. Pisteitä 0. Joko edellinen liike vielä häiritsi, tai sitten jonkinlaista yliyrittämistä.
Seuraavana kaukot. Olin tietoisesti jättänyt treenin vähälle (ei ole Maian lemppari, joten ajattelin että en vie viimeistäkin motivaatiota). Mitäpä tästä voi sanoa... jättö ok, mutta sen jälkeen tarvitsikohan kaikkeen kaksoiskäskyt, ensimmäiseen istumiseen ehkä jopa kolme? Ja jokaisen asennonvaihdon Maia kommentoi mutisemalla, ja vieläpä liikkui koiran-pari eteenpäin. Ei todellakaan ollut meidän päivä. 0
Sitten vielä seuruu. Lähdettiin liikkeelle hitaalla joka on Maian paras vauhti, mutta ääntelyä saatiin tänään koko matkalla. Hieman hitautta käännöksissä, sivuaskeleissa ei kovin tarkka. Kolme peruuttavaa askelta oli vielä ok, mutta varsinainen peruutus tuli loppupuolella, ja siinä Maian huomio unohtui ja rintama oli hetkeksi ihan väärin. Vinossa taisi peruutella lopunkin osan. Jossain kohti seuruuta oli niin kuutamolla että annoin lisäkäskyn. Ei todellakaan paras päivä, pisteitä 6.
Tämän jälkeen taas rauhoittelulenkki metsässä. Toisessa setissä mielentila oli parempi (rauhallisempi) alusta asti, ja liikkeiden välitkin pysyi rauhallisempina. Pomppuja tuli vieläkin, mutta ääni väheni jo merkittävästi.
Aloitettiin z:lla S-M-I. Muutoin aika odotettu sarja, mutta maahanmenoon tarvitsi tuplakäskyn. Seuraamisen teki sinnepäin, ainakin jälkimmäinen kulma oli huono. 6
Luoksetulo tehtiin kentän poikki kulmasta kulmaan, hauskaa! Jättö ok, hieman hitaasti lähti kutssta tulemaan mutat sitten vauhtia olikin jo niin paljon, että pysähtyminen meni jo aika pitkäksi. Maahanmenoon oli sitten lyhyempi matka, mutta taas hitailla piuhoilla alas. Viimeiseen osuuteen annoin taas selkärangasta kutsun nimen kanssa. Sillä tavoin Maia tuli kyllä laukalla sivulle saakka, mutta taisi olla turha pistemenetys. 6
Siirtymä eteenlähetyspaikalle oli siten, että mukamas heitin jotain kohteeseen, kävelin hitaasti alkupaikkaan ja täyskäännös lähetyssuuntaan. Vähän niinkuin pk:sta tutut jutut! Paitsi että taas Maia katsoi sivusilmällä liikkuria, joka poisti merkkiä kentältä... Niinpä vielä varalta askel suoraan eteenpäin ennen lähetystä. Ja juoksi suoraan, tässä toinen tärkeä onnistuminen tähän päivään!! Siitä ruutuun olisi ollut hyvä, jos ei olisi ottanut luoksetulon alkumerkkiä kiintopisteekseen... juoksi siis sinne. Odotin että pysähtyi, jonka jälkeen uudestaan näytin suunnan. Meni sivusta tai takareunasta ruutuun, seiso-käskystä päätti istua. Epävarmuus näkyy. Loppuosa oli ok, joten tästäkin lopulta 6. Jäljellä oli vielä ohjattu noutaminen. Suunta oli arvottu etukäteen, joten pystyin rauhassa keskittymään valmistelyihin. Maia bongasi merkin hyvin, ja odotti kauniisti lupaa. Ja täysiä juoksu merkille, rauhassa odottaminen, ja mahtava reagointi suuntaan. Parempaa en olisi voinut toivoa! Kapulalla Maia tosin taas kompastui ja meni kapulasta vähän ohi; takaisin tullessa tuli vasemmalle loivalla kaarteella. Niinpä pisteitä vain 8,5, mutta viimeaikohen treeneihin nähden aivan loistava paketti! Näköjään kanapullien heitto merkillemenosta tuotti tulosta ;)
Kokonaispisteitä vaatimattomat 139,5 joilla ei saa tulosta, mutta silti päivässä oli paljon hyvää. Ja saatiin lopettaa onnistumiseen, hyvään fiilikseen ja Maiankin osalta hyvään mielentilaan!

Olin pitänyt Maiaa hallissa tuon 4 tuntia hihnassa ilman häkkiä; vähän kuin lisäväsytystä hakeakseni. Se tuntui toimineen. Kävin Mikkelissä vielä lyhyen lenkin ja otin suunnun kohti Kuopiota. Takakontissa ei noussut pää koko aikana (edes taukopysähdyksellä). Ehkäpä siellä nukkui väsynyt koira?
Luvassa oli siis kahdet rally-startit. Ajattelin että herättelen Maian vasta kehään. Ensimmäinen rata tuntui helpolta, ei mitään vaikeaa teknistä kikkailua.
Heti kun avasin kontin, tajusin virheeni. Maia oli ladannut akut täyteen ja oli valmis piippailemaan! Pissatus, muutaman liikkeen pikatreeni, hetki hallin katselua ja radalle. Lähtö oli parempi kuin parissa edellisessä kisassa, mutta silti Maia oli vähän turhan kiinnostunut uudesta paikasta. Valkovuokko koitui meidän suurimmaksi kohtaloksi tällä radalla: oli vasta tehnyt pyörähdyksen joten ajattelin että kyllähän se hyvin kääntyy, mutta ehkä Maia väisti käytösruutua? Ei millään halunnut kääntyä ulospäin, ei edes uusimisen jälkeen. Tuohon kylttiin jäi siis lopulta 16 pistettä. Loppuradalla oikealle puolelle tulo vielä tuplaistuminen jonka sain uusittua, mutta valiotulosta ei tällä esityksellä tehty.
Koska virtaa oli, sai Maia olla loppuillan hallissa taas hihnan jatkona. Toiselle radalle ajattelin oikein keskittyä. Olisiko radalle menossa ollut kuitenkin liian pitkä tauko, sillä tein itse aivan amatöörimäisen mokan radan puolivälissä: pyysin odottamaan oikean käden käsimerkillä, jolloin Maia tietenkin nousi seisomaan. Argh, turha uusinta! Edessä peruutus meni ihan Maian kuutamolla-olon piikkiin (lähti vinoon ja päätyi kylttitelineen viereen siten, että peruutusmatka jäi vajaaksi eikä pidemmälle olisi päätynyt). Sen uusin myös, mutta sitten sivulla peruutuksessa pyörähti vielä vasten; siitäkin turha kymppi. Viimeisenä tehtävänäoli käytösruutu seisoen edessä. Otin sen haasteena kun tämä ei ole vielä koskaan kisoissa onnistunut. Nytkin oli lähellä: heti alussa n. 10 sek jälkeen istahti, mutta kun kisaaja ei ollut vielä saanut lähtölupaa, ehdin korjata asennon. Ja jossain 2 minuutin tietämillä meinasi istahtaa mutta siihen ehdin väliin. Niinpä saimme tämän onnistumaan! Maia ihmetteli mitä oikein tuuletan ja mikä tässä oudossa liikkeessä nyt meni niin mahdottoman hyvin... mutta kiva saada pieniä onnistumisia edes jossain :)
Toisella radalla ohjaaminen oli kuitenkin kaikkinensa kivaa: Maia kävi jo hitaalla, ei pomppinut eikä äännellyt. Jatkossa siis aina alle vähän muutakin actionia... :D
Kun vihdoin päästiin Kuopiosta kotiin, kello oli hieman vajaa 22. Vai 23. Joka tapauksessa ihan riittävän pitkä päivä, ei samanlaista ihan heti, kiitos...

Seuraavana aamuna (ja päivänä) uni maittoi molemmille. Olin ihan varma ettei illan treeneistä tulisi mitään, mutta noin vain Maia keräsi jostain voimia ja teki hyvät palauttavat treenit. Työmoraali korkealla (ja hyvin jatkoi vielä maanantain treeneissä)!
kuulumisia, toko, rallytoko

Joulukaktus

minna.hillebrand /at/ gmail.com | muokattu 19.08.2018 07:54