Meidšn kuulumisia

Hakutuloksista nšytetššn enintššn 6 uusinta kirjoitusta. Haulla rajaamalla lŲydšt vanhempia juttuja.
Hakusana
Riia Kuura Maia Coma
Pvm -

sunnuntai 28.04.19
Lähes vuoden mittainen päivitys
Aika menee näiden kahden kanssa kuin siivillä. Mistähän lähdetään purkamaan... ehkä isommat ensin? Kuura täytti jo 3 vee. Viime elokuun jälkeen on kokeiltu osteopatiaa ja kipulääkettä. Anaalien kanssa oli säyseämpi jakso, mutta kun ne alkoi talvella vaivaamaan melkein non-stoppina, niin Kuuran perä sai treffit leikkausveitsen kanssa. Anaalit läks, perän hankaus maata vasten jäi! Noh, onhan se rauhoittunut paljonkin, mutta jokin tuntemus suolistossa(?) saa edelleen Kuuran vetämään perää maata vasten. Jatkohavainto: ilmeisesti Kuura ei taivu putsaamaan muutoin omaa peräänsä?
Epämääräiset liikkumiset eivät ole parantuneet. Heti leikkauksen jälkeiset päivät Kuura oli kuin eri koira, mutta sitten kivut taas palasivat. Sääli että eläinlääkäri ei suostunut kirjoittamaan morfiinia Kuuralle non-stoppina... mutta kun mitään muutakaan ei enää keksi, niin Kuura saa toistaiseksi gabapentiinia. Ja kuukauden verran kipulääkettä saatuaan alkoi liikkuminen taas maistumaan. Tai pikemminkin: Kuura alkoi omasta halustaan taas leikkimään Riian kanssa. Ja samalla pystyttiin tekemään pidempiä lenkkejäkin. Eli näytti jo todella hyvältä!
Mutta tämäkään ei ollut taikaratkaisu. Kolmisen viikkoa takaperin tapahtui jotain, ja liike ja leikki loppui taas kuin seinään. Siitä hiljalleen on palauteltu ja väliin liike näytti paremmalta, mutta edelleenkään tyttö ole siinä kunnossa, että pystyisi tekemään puolentoista tunnin lenkkejä peräkkäisinä päivinä. Liian rankkaa, ei kroppa kestä. Näyttäisi, että vasen takajalka ei kannata painoa kunnolla.
Kropasta on kuvattu röntgenillä koko luusto tassuista rankaan. Lisäksi ranka on katsottu magneetilla. Osteopatialla (2 muotoa testattu) ei löydy syytä, eikä edes epäilyttävää kohtaa. Se kyllä tuntuu että tyttö on jumissa ja kipeä, mutta taustasyy ei aukea. Turhautumisen määrä on valtaisa.
Viimevuoden Kuura söi lähes kokonaan laihdutusnappulaa ja paino tippuikin 28,5 kilon tietämille. Mutta jokin siinä ruuassa kiusasi: kenties jatkuva nälän tunne ja silloin tällöin esiintyneet närästykset? Niinpä ajattelin luopua laihdutusnappulasta ja palata vanhaan, mutta myös tämän kanssa oli satunnaisia närästyksiä (kalapohjaisia). Niinpä rinnalla on nyt uusi nappula, joka tuntuu kyllä maistuvan. Paino on vaan noussut takaisin 30 kiloon :/
Treeneissä tyttö on ollut tämän vuoden puolella kuin eri koira - haluaa tehdä töitä! Ja sen verran kipulääkkeet on auttaneet, että liikkeisiin on tullut myös vauhtia. Laiska ravi on vaihtunut laukkaan mm. noudoissa. Tästä innostuneena ollaan haettu myös luoksetulon pysäyttäviä laukassa. Siinäpä tuntuukin olevan työtä, että laukka pysyisi kaikilla osuuksilla. Tunnaria työstettiin viimetalvena porukkatreeneissä, ja Kuura tuntuu oppineen siitä jutun juonen!
Pikkulikka Riiakin täytti jo vuoden! Riian talveen kuului valmennusryhmässä tokon treenausta, eli kontaktiin on tehty ihan hyvää pohjatyötä. Silti hyvin huomaa, että treenipaikka on ollut yksi halli, joten pitää tehdä nyt kesäkaudella töitä että sama osaaminen yleistyy muihinkin paikkoihin (ylipäätään ulkotiloihin). Riia on hirmuisen innokas tekemään töitä - mutta ei jaksa kovin pitkiä sessioita. Erityisesti jos treenin lomassa tulee "juttelutuokioita", tyttö kyllästyy (eli alkaa tutkia ympäristöä) ja herättäminen uudestaan töihin ei tahdo onnistua.
Riia on pysynyt (kop kop) terveenä ja on ihanan liikkuvainen paketti. Kooltaan se on ihan minimaalinen, mutta punkeaa itsensä silti isoillekin kiville poseeraamaan. Laukassa on ihan eri ulottuvuus kuin Kuuralla. Ja kestävyys on mainio. Ollaan nyt lomailtu Paljakassa, ja Riia on tehnyt päivittäin 2 x 1,5-3h lenkkejä vapaana maastossa. Viikon jälkeen on havaittavissa, että Riia ei enää ihan niin paljon häsellä ympäriinsä. Jos pysähdyn, tyttö saattaa jopa itsekseen käydä makuulle :D
Hetken aikaa tammi-helmikuun aikaan sain pelätä Riian tassuun kasvanutta pikkurillinpään kokoista kovaa pattia. Se oli kovin samanoloinen (hyvänlaatuinen ihokasvain) mitä Maialla oli, joten käytiin hakemassa eläinlääkäriltä ohje katsella tovi. Katseltiin reilut 6 viikkoa, ja sitten patti otti ja lähti. Huh! Ei lisää tällaisia.
Onhan tytöillä ollut toki juoksujakin. Kuura otti ja yllätti aloittamalla omansa jo joulukuussa (odotin maalis-huhtikuulle), joten nyt on ihan mysteeri millaisella syklillä Kuuran seuraavat tulevat. Olen myös miettinyt Kuuran sterilointia, mutta en kesäkaudelle (eli uintikaudelle). Riia oli myös henkinen hirviö joulukuussa, joten uskoin, että se aloittaa juoksut samaan syssyyn. Mitä vielä! Tippaakaan verta ei näkynyt, ja kun Riia kävi osteopaatilla, kaikki ärsyttävät tavat hävisivät kolmeksi viikoksi! Ajattelin, että ehkä siinä oli silti veretön juoksu - kunnes Riia täysin yllättäen teki juoksut maaliskuussa.
Juoksujen jälkeen Riian aktiivisuus on tasoittunut valtavasti. Enää tyttö ei pyöri lelujen kanssa ympäri taloa, vaan käyttää sisälläolon nukkumiseen. Ulkona on sitten keskityttävä reviirin merkkailuun ja puskien tutkimiseen :o

kuulumisia

Joulukaktus

sunnuntai 19.08.18
Sitten niitä onkin kaksi...
Toukokuussa Kuura sai vielä peräpukamavoidetta, ja se rauhoitti takapäätä ja yleisolemus taas rentoutui. Kuura oli ihan mielellään taas leikkimässä muiden kanssa, olo tuntui hyvältä. Sitten mentiin lenkillä yhden ison ojan yli - ja Kuura laskeutui hypystä etupäälleen. Ontui oikeaa etujalkaa pari päivää, ja vielä viikon jälkeenkin vingahti, mutta hiljalleen se asettui. Kulkeminen vain muuttui tosin hankalaksi kun etupäälle ei pystynyt tuomaan painoa samaan tapaan kuin ennen. Kesäkuun alku vietettiin siis hyvinkin hiljaiseloa.
Tuli juhannus ja saatiin actionia taloon. Eli lauman jatkoksi muutti Riia-pentu. Kuura piristyi ja oli innolla leikittämässä pentua 24/7. Muutaman päivän jälkeen Kuurasta alkoi tuntua, että pentu (ja samalla itse) voisi joskus nukkuakin... Riia on siis ollut varsin pirteä tapaus. Kesä helli hyvillä keleillä, joten paljon ollaan oltu takapihalla. Riia ei vain malta nukahtaa ulos, joten on vetänyt välillä melkoista väsymys-härinä-elämää. Ekoina päivinä ei tosin malttanut nukahtaa sisällekään - onneksi siitä on jo päästy yli ;)
Riia on melkoinen puutarhuri, erityisesti kasvien harvennuksen ja kuoppien kaivamisen osalta. Hereillä ollessa pitää jatkuvasti puuhastella jotain. Luita voi toki järsiä, mutta pienillä hampailla niistä ei kummoisesti tavaraa irtoa, joten se on tylsää. Kivempaa on roikkua Kuuran huulissa, kaulalla ja kintereissä. Onneksi Kuuralla on mahdottoman pitkä pinna.
Riialla jalat on kasvanut kovaa kyytiä. Jo alussa Riia liikkui ihan reippaasti pikkukävelyt päiväkodin ympäri, mutta nyt 16-viikkoisena Riia alkaa liikkua jo reippaammin ja kestävämmin kuin Kuura. On jo pari kertaa hypännyt autoonkin. :o
Kuuralla takapään hankaamminen lisääntyi taas heinäkuulla kun lopetin peräpukamavoiteen, joten käytiin lääkärillä. Anaaleita tyhjennettiin sarjana pari viikkoa. Operaatio on Kuuran mielestä tosi ällöä ja kipeää. Ensimmäisillä kerroilla sisältö oli epäilyttävää, sen jälkeen ollut melko tyhjät. Eli anaalit kyllä välillä kiusaa, mutta ne tuskin aiheuttavat kokonaan Kuuran huonoa oloa. Samaan aikaan tyhjennysten kanssa otettiin laseria takajalkojen lihaksille ja gabapentinia hermoille. Parin ensimmäisen kerran jälkeen ei ollut kummempaa vaikutusta liikkumiseen, mutta parin viikon jälkeen kipualue oli siirtynyt selkeämmin lantioon.
Pari päivää viimeisen laserin jälkeen lenkillä takahtui jotain (olivat vapaana, kulkivat risukossa mutta ei mitään erityisempää sattunut) kun Kuura alkoi taas kulkea tosi kivuliaan oloisesti ja lopettin Riian kanssa leikkimisen. Hitsi kun ymmärtäisi mitä siellä tapahtuu.
Riia on saanut viettää varsin rentoa pentuelämää. Jälkiä on saanut ajaa jonkin verran ja näköjään se on oppinut menemään maahan (superkivaa!). Itse huomaan jatkuvasti "ei se osaa tuotakaan" ja "pitäisi tuotakin aloitella", mutta ehkäpä se vielä ehtii oppia.
kuulumisia

Joulukaktus

minna.hillebrand /at/ gmail.com | muokattu 19.08.2018 07:54