Maia
| kasvua
| blogitusta
| tulostaulu
| albumi
Maian blogi
torstai 17.05.12
Nurtsijälkeä
Pellon puuttuessa jäljestystä Alban rannassa. Ensimmäinen jälki puoli tuntia vanha, kuivaa lyhyttä nurtsia, sivutuuli. Lähtö ok, haki vähän suuntaa paalulta ja puksutti sitten namien perässä. Läpi jäljen oli 1-7 askeleen tyhjiä. Sekä namien että tyhjien kohdalla oli satunnaisia poikkeamia tuulen mukana, mutta kaikkinensa oli hyvällä tarkkuudella. Ensimmäisen suoran jälkeen otti kulman (oikealle myötätuuleen) puolta metriä aikaisemmin; hämmentyi kun oikealta ei heti löytynyt askelta, ja kävi saman puoli metriä kääntymässä kulman yli. Sitten sai hajun kulman jälkeen jätetystä namista, ja kääntyi hyvin seuraavalle suoralle. Ennen keppejä (3) oli tyhjät, ja kaikissa nenä nousi keppiä edeltävän tyhjän kohdalla ja lopun metri-kaksi meni ilmavainulla kepille. Muutoin teki hyvät ilmaisut!
Toinen jälki ajettiin noin tunnin ikäisenä. Pelkkä suora. Alku lähti hyvin, ja siinä olikin paljon namivahvistetta. Parinkymmenen metrin päässä käveli perhe ja jäi nurtsille piknikille, mutta ei Maia ehtinyt tätä edes huomaamaan... Enemmän häiritsi täysin kuiva kohta nurtsilla, jossa ei ollut juurikaan nameja. Siinä Maialla loppui usko jatkaa suoraan, ja kävi oikealla sen verran vahvasti, että siitä kohti oli tainnut mennä joku ohikulkija. Palautin oikealle jäljelle, ja heti edestä löytyikin sitten vahvistava nami. Loppuosassa olikin sitten pidempää ja kosteampaa ruohoa. Vauhti alkoi kasvaa, sillä namia oli vähemmän ja hajua enemmän. Löysi kuitenkin kepille, ja siitä loppupalkka.
Vaikka jäljet olivat kohtuullisen lyhyitä (molemmat alle 100m) ne selvästi ottivat koville. Yhä pitää tehdä lyhyttä nenätreeniä ja rakentaa nenäkestävyyttä...
Molemmista jäljistä pätkät ensimmäiselle kepille asti:
jäljestys
Nurtsijälkeä
Pellon puuttuessa jäljestystä Alban rannassa. Ensimmäinen jälki puoli tuntia vanha, kuivaa lyhyttä nurtsia, sivutuuli. Lähtö ok, haki vähän suuntaa paalulta ja puksutti sitten namien perässä. Läpi jäljen oli 1-7 askeleen tyhjiä. Sekä namien että tyhjien kohdalla oli satunnaisia poikkeamia tuulen mukana, mutta kaikkinensa oli hyvällä tarkkuudella. Ensimmäisen suoran jälkeen otti kulman (oikealle myötätuuleen) puolta metriä aikaisemmin; hämmentyi kun oikealta ei heti löytynyt askelta, ja kävi saman puoli metriä kääntymässä kulman yli. Sitten sai hajun kulman jälkeen jätetystä namista, ja kääntyi hyvin seuraavalle suoralle. Ennen keppejä (3) oli tyhjät, ja kaikissa nenä nousi keppiä edeltävän tyhjän kohdalla ja lopun metri-kaksi meni ilmavainulla kepille. Muutoin teki hyvät ilmaisut!
Toinen jälki ajettiin noin tunnin ikäisenä. Pelkkä suora. Alku lähti hyvin, ja siinä olikin paljon namivahvistetta. Parinkymmenen metrin päässä käveli perhe ja jäi nurtsille piknikille, mutta ei Maia ehtinyt tätä edes huomaamaan... Enemmän häiritsi täysin kuiva kohta nurtsilla, jossa ei ollut juurikaan nameja. Siinä Maialla loppui usko jatkaa suoraan, ja kävi oikealla sen verran vahvasti, että siitä kohti oli tainnut mennä joku ohikulkija. Palautin oikealle jäljelle, ja heti edestä löytyikin sitten vahvistava nami. Loppuosassa olikin sitten pidempää ja kosteampaa ruohoa. Vauhti alkoi kasvaa, sillä namia oli vähemmän ja hajua enemmän. Löysi kuitenkin kepille, ja siitä loppupalkka.
Vaikka jäljet olivat kohtuullisen lyhyitä (molemmat alle 100m) ne selvästi ottivat koville. Yhä pitää tehdä lyhyttä nenätreeniä ja rakentaa nenäkestävyyttä...
Molemmista jäljistä pätkät ensimmäiselle kepille asti:
jäljestys
maanantai 14.05.12
Jälkeä pellolla ja metsässä
Viikonloppu meni pellolla. Lauantain sateessa ja tuulessa tehtiin kaksi jälkeä, joista molemmat ajettiin reilusti tunnin vanhoina. Ensimmäinen tehtiin "suora omaan tyyliin" multapetoon joten kohteeksi tuli 100-200 metrin siivu. Heti ensimmäisillä askeleilla pellolla multa paakkuuntui saappaisiin, joten tiesin että tästä tulee Maialle uusi ja outo juttu - niinpä laitoin paalulle ja alkuun parikymmentä askelta nameilla (Natural Menua). Sitten 10-20 askeleen sarjoissa tyhjiä, väliin nameja. Noin 30 metrin välein 3 keppiä ja neljännelle kepille n. 50 m. Matkalla oli sitten enemmän ja vähemmän märkää savea / multaa.
Jälkeä oli tarkoitus vanhettaa reilu puoli tuntia, mutta meni tunti... tai parikin... Namit löytyi paalulta ilman ongelmaa ja Maia lähti etenemään syöden hyvin hitaasti ja rauhallisesti - kuitenkin jatkuvasti suunta eteenpäin. Tyhjillä pätkillä alkoi hätä missä ne namit oikein onkaan joten vauhti kasvoi, haki jälkeä. Pidin liinalla ettei päässyt hakemaan metrin-parin sädettä kauemmas jäljestä (mitä nyt itse näin jälkeä hailakoista saappaanjäljistä). Tarkastusten jälkeen suunnat aina löytyivät. Ekaan keppiin kohtuullinen ilmaisu, toiselle meni maahankin. En alkanut ilmaisuasennosta niuhottamaan, sillä keli oli mitä oli...
Tuuli näkyi etenkin pienen harjanteen päällä, mutta auttoi kun olin namittanut sen tarkemmin. Isompi hukka tuli juuri ennen viimeistä keppiä; kokeilin jäädä liinassa kauemmas - Maia ei sitä selvästi vielä kestä (3 metrin vakioetäisyys on ok, 5 metriä alkaa arveluttaa, 7 metrissä ei enää uskalla toimia)). Niinpä uudestaan jatkaminen oli melkoista hakemista ja keppi löytyi vähän puolivahingossa. Ei tehnyt enää edes maahanmenoa, mutta en vaatinut - tälle alustalle ja tässä kelissä oli vaan ollut liian vaikea. Suunniteltu myötätuulikin ehti kääntyä loppumatkassa vastatuuleksi... Mutta ei silti, ei tuo omasta mielestä ollut katastrofi.
Päivän toinen oli sitten sikahelppo - 40 metriä suoraa. Ekalla 20 metrillä namit joka askelella, sitten 5 askelta tyhjää, taas 20 m namitettuna, 5 tyhjää ja keppi. Askelet tampattuna niin, että maa kunnolla rikkoituu (joten silmilläkin näkee). Tässä oli parempi pohjakin, sillä vesi ei jäänyt seisomaan mihinkään kohtaan.
Eipä tässä liiemmin ollut haastetta. Maia meni namilta toiselle, tosin söi vain sieltä täältä. Tyhjän kohdalla ponkaisi eteenpäin kuin pieni veturi. Sitten taas namit jarruttivat. Kepille jäi seisomaan, käskystä meni maahan.
Jos kuvittelin että lauantain jäljillä tuuli kovaa, niin sunnuntaina tuuli vielä navakammin. Onneksi ei enää satanut - sen sijaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Kaksi kahden jäljen sarjaa: 10m namitettuna, 5 askeleen tyhjä, 20 m namitettuna ja sama peilikuvana; toinen sarja sama mutta alkaen 20 m namituksella. Ja taas hillittömästi tampattuna. Jäljen päässä namikasa. Ensimmäisen ajoin reilun tunnin ikäisenä. Maia puksutti namilta toiselle ja tyhjän kohdalla eiliseltä tuttu ponkaisu. Käytännössä söi vain joka toisen namin, sillä seurasi alussa vain vasenta jalkaa, ja vaihtoi sen jossain kohti oikealle jalalle.
Toinen jälki ehti jo kolmituntiseksi, mutta namit olivat siellä tallella. Aivan jäljen vieressä kulki eilisen päivän kävelyjälkiä - haisteli niitä muutaman kerran ja palasi syömään nameja omalta jäljeltä. Muutoin melko samanlainen kuin päivän eka (paitsi nyt kuulemma ajoi suu auki).
Itse jäin miettimään että kuinka paljon näillä namijäljillä Maia oikeasti jäljestää vai metsästääkö pelkkiä nameja? Koska tyhjien kohdalla käyttäytyy aivan päättömästi - ei siten kuin metsässä normaalisti.
Tein sitten tänään vielä yhden jäljen (vajaa 300 m) vieraaseen mäntymetsään, kuivaan pohjaan myötä-/sivutuuleen. Täysin merkkaamattomana. Alkuun parikymmentä askelta nameja (nakkia), sitten nakkeja 5-15 askeleen välein joko yksittäin tai sarjoina. Viisi keppiä, kaksi kulmaa, vähän serpentiiniä. Ikää puoli tuntia. Teki loistavan janan (10m), nyt lähti juuri siihen suuntaan kuin halusin! Tarkasti takajäljen ja mahdollisesti nakkien avulla sai oikean suunnan, sillä pyörähti kauniisti ympäri. Nakit söi nopeasti (mutta mielestäni ei mennyt yhtään yli) ja vauhti jatkui hyvänä ja tasaisena myös tyhjillä. Puita oli tiheässä ja hyvin tarkasteli suuntia (miltä puolelta runkoja jälki kulki). Kahdesti jäljen aikana kiersi puun väärältä puolelta. Pysähtyi hyvin ensimmäiseen keppiin! Seuraavana oli kulma oikealle, mutta tämä meni huonosti. Haki vasemmalta ja oikealta (mutta liian pitkältä); kun ei saanut näistä yritti vain jatkaa eteenpäin. Kutsuin takaisin, ja sitten sai oikean hajun. Toisesta kepistä sai hajun ja veti jo hajun ilosta maahan. Pyysin näyttämään missä keppi on, ja hetken etsimisen jälkeen se löytyikin. Siitä palkka. Kolmas keppi oli taas ok. Keskisuoralla oleva serpentiini oli yllättävän vaikea vaikka tässä oli namejakin. Itsekin tupeloin kiristämällä liikaa liinaa joten Maia alkoi kääntyilemään. Kun pyysin luokse ja uudestaan jäljestämään, jolloin alkoi kieriä selällään. Kielsin, näytin maata. Nämä jäljen uudestaan ottamiset tuntuvat olevan vaikeita, mutta onneksi ihan kolmen askeleen päässä oli nami jonka myötä matka jatkui uudella innolla ja pian oli neljäs keppikin. Kulma vasemmalle oli helppo ja loppusuora oli lähes kokonaan nakitettu. Jäin ajamaan viiteen metriin. Maia vilkuili pariin kertaan taaksepäin. Selvästi huomasi muutoksen, mutta jatkoi matkaa. Keppiä piti hieman etsiä, mutta heti löydettyään meni maahan. Loistava!
Vaikka aiemmilla kepeillä Maia oli ollut innoissaan jatkamaan matkaa, nyt ei protestoinut ollenkaan loppu-sanaa tai valjaiden riisumista. Taisi tämäkin olla ihan riittävän haastava tällä kertaa.
Jälkeä vanhettaessa otettiin samanlaisella kuivalla mänty-varvikkopohjalla esineruutu. Pohja oli selvästi aiemmista poikkeava ja Maialta kesti kauan löytää ensimmäinen esine, vaikka hajuja oli. Etsi pääosin kaukana (niitähän onkin harjoiteltu) joten eka esine löytyi vasta, kun palaisi lähemmäksi ei täällä mitään ole. Siitä innostuneena uuteen etsintään. Yhä sai hakea, mutta toinen esine löytyi (kaukana) nyt nopeammin. Melkoista pureskelua tuodessa, mutta ei enää edessä istuessa.
jäljestys
Jälkeä pellolla ja metsässä
Viikonloppu meni pellolla. Lauantain sateessa ja tuulessa tehtiin kaksi jälkeä, joista molemmat ajettiin reilusti tunnin vanhoina. Ensimmäinen tehtiin "suora omaan tyyliin" multapetoon joten kohteeksi tuli 100-200 metrin siivu. Heti ensimmäisillä askeleilla pellolla multa paakkuuntui saappaisiin, joten tiesin että tästä tulee Maialle uusi ja outo juttu - niinpä laitoin paalulle ja alkuun parikymmentä askelta nameilla (Natural Menua). Sitten 10-20 askeleen sarjoissa tyhjiä, väliin nameja. Noin 30 metrin välein 3 keppiä ja neljännelle kepille n. 50 m. Matkalla oli sitten enemmän ja vähemmän märkää savea / multaa.
Jälkeä oli tarkoitus vanhettaa reilu puoli tuntia, mutta meni tunti... tai parikin... Namit löytyi paalulta ilman ongelmaa ja Maia lähti etenemään syöden hyvin hitaasti ja rauhallisesti - kuitenkin jatkuvasti suunta eteenpäin. Tyhjillä pätkillä alkoi hätä missä ne namit oikein onkaan joten vauhti kasvoi, haki jälkeä. Pidin liinalla ettei päässyt hakemaan metrin-parin sädettä kauemmas jäljestä (mitä nyt itse näin jälkeä hailakoista saappaanjäljistä). Tarkastusten jälkeen suunnat aina löytyivät. Ekaan keppiin kohtuullinen ilmaisu, toiselle meni maahankin. En alkanut ilmaisuasennosta niuhottamaan, sillä keli oli mitä oli...
Tuuli näkyi etenkin pienen harjanteen päällä, mutta auttoi kun olin namittanut sen tarkemmin. Isompi hukka tuli juuri ennen viimeistä keppiä; kokeilin jäädä liinassa kauemmas - Maia ei sitä selvästi vielä kestä (3 metrin vakioetäisyys on ok, 5 metriä alkaa arveluttaa, 7 metrissä ei enää uskalla toimia)). Niinpä uudestaan jatkaminen oli melkoista hakemista ja keppi löytyi vähän puolivahingossa. Ei tehnyt enää edes maahanmenoa, mutta en vaatinut - tälle alustalle ja tässä kelissä oli vaan ollut liian vaikea. Suunniteltu myötätuulikin ehti kääntyä loppumatkassa vastatuuleksi... Mutta ei silti, ei tuo omasta mielestä ollut katastrofi.
Päivän toinen oli sitten sikahelppo - 40 metriä suoraa. Ekalla 20 metrillä namit joka askelella, sitten 5 askelta tyhjää, taas 20 m namitettuna, 5 tyhjää ja keppi. Askelet tampattuna niin, että maa kunnolla rikkoituu (joten silmilläkin näkee). Tässä oli parempi pohjakin, sillä vesi ei jäänyt seisomaan mihinkään kohtaan.
Eipä tässä liiemmin ollut haastetta. Maia meni namilta toiselle, tosin söi vain sieltä täältä. Tyhjän kohdalla ponkaisi eteenpäin kuin pieni veturi. Sitten taas namit jarruttivat. Kepille jäi seisomaan, käskystä meni maahan.
Jos kuvittelin että lauantain jäljillä tuuli kovaa, niin sunnuntaina tuuli vielä navakammin. Onneksi ei enää satanut - sen sijaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Kaksi kahden jäljen sarjaa: 10m namitettuna, 5 askeleen tyhjä, 20 m namitettuna ja sama peilikuvana; toinen sarja sama mutta alkaen 20 m namituksella. Ja taas hillittömästi tampattuna. Jäljen päässä namikasa. Ensimmäisen ajoin reilun tunnin ikäisenä. Maia puksutti namilta toiselle ja tyhjän kohdalla eiliseltä tuttu ponkaisu. Käytännössä söi vain joka toisen namin, sillä seurasi alussa vain vasenta jalkaa, ja vaihtoi sen jossain kohti oikealle jalalle.
Toinen jälki ehti jo kolmituntiseksi, mutta namit olivat siellä tallella. Aivan jäljen vieressä kulki eilisen päivän kävelyjälkiä - haisteli niitä muutaman kerran ja palasi syömään nameja omalta jäljeltä. Muutoin melko samanlainen kuin päivän eka (paitsi nyt kuulemma ajoi suu auki).
Itse jäin miettimään että kuinka paljon näillä namijäljillä Maia oikeasti jäljestää vai metsästääkö pelkkiä nameja? Koska tyhjien kohdalla käyttäytyy aivan päättömästi - ei siten kuin metsässä normaalisti.
Tein sitten tänään vielä yhden jäljen (vajaa 300 m) vieraaseen mäntymetsään, kuivaan pohjaan myötä-/sivutuuleen. Täysin merkkaamattomana. Alkuun parikymmentä askelta nameja (nakkia), sitten nakkeja 5-15 askeleen välein joko yksittäin tai sarjoina. Viisi keppiä, kaksi kulmaa, vähän serpentiiniä. Ikää puoli tuntia. Teki loistavan janan (10m), nyt lähti juuri siihen suuntaan kuin halusin! Tarkasti takajäljen ja mahdollisesti nakkien avulla sai oikean suunnan, sillä pyörähti kauniisti ympäri. Nakit söi nopeasti (mutta mielestäni ei mennyt yhtään yli) ja vauhti jatkui hyvänä ja tasaisena myös tyhjillä. Puita oli tiheässä ja hyvin tarkasteli suuntia (miltä puolelta runkoja jälki kulki). Kahdesti jäljen aikana kiersi puun väärältä puolelta. Pysähtyi hyvin ensimmäiseen keppiin! Seuraavana oli kulma oikealle, mutta tämä meni huonosti. Haki vasemmalta ja oikealta (mutta liian pitkältä); kun ei saanut näistä yritti vain jatkaa eteenpäin. Kutsuin takaisin, ja sitten sai oikean hajun. Toisesta kepistä sai hajun ja veti jo hajun ilosta maahan. Pyysin näyttämään missä keppi on, ja hetken etsimisen jälkeen se löytyikin. Siitä palkka. Kolmas keppi oli taas ok. Keskisuoralla oleva serpentiini oli yllättävän vaikea vaikka tässä oli namejakin. Itsekin tupeloin kiristämällä liikaa liinaa joten Maia alkoi kääntyilemään. Kun pyysin luokse ja uudestaan jäljestämään, jolloin alkoi kieriä selällään. Kielsin, näytin maata. Nämä jäljen uudestaan ottamiset tuntuvat olevan vaikeita, mutta onneksi ihan kolmen askeleen päässä oli nami jonka myötä matka jatkui uudella innolla ja pian oli neljäs keppikin. Kulma vasemmalle oli helppo ja loppusuora oli lähes kokonaan nakitettu. Jäin ajamaan viiteen metriin. Maia vilkuili pariin kertaan taaksepäin. Selvästi huomasi muutoksen, mutta jatkoi matkaa. Keppiä piti hieman etsiä, mutta heti löydettyään meni maahan. Loistava!
Vaikka aiemmilla kepeillä Maia oli ollut innoissaan jatkamaan matkaa, nyt ei protestoinut ollenkaan loppu-sanaa tai valjaiden riisumista. Taisi tämäkin olla ihan riittävän haastava tällä kertaa.
Jälkeä vanhettaessa otettiin samanlaisella kuivalla mänty-varvikkopohjalla esineruutu. Pohja oli selvästi aiemmista poikkeava ja Maialta kesti kauan löytää ensimmäinen esine, vaikka hajuja oli. Etsi pääosin kaukana (niitähän onkin harjoiteltu) joten eka esine löytyi vasta, kun palaisi lähemmäksi ei täällä mitään ole. Siitä innostuneena uuteen etsintään. Yhä sai hakea, mutta toinen esine löytyi (kaukana) nyt nopeammin. Melkoista pureskelua tuodessa, mutta ei enää edessä istuessa.
jäljestys
torstai 10.05.12
Vesileikkejä
Maia on käynyt useampana päivänä harjulenkkien jälkeen vilvoittelemassa vedessä. Tässä tyylinäyte. Ja tämä oli jo päivän neljäs pyrähdys...
Näyttää olevan kivaa :)
kuulumisia
Vesileikkejä
Maia on käynyt useampana päivänä harjulenkkien jälkeen vilvoittelemassa vedessä. Tässä tyylinäyte. Ja tämä oli jo päivän neljäs pyrähdys...
Näyttää olevan kivaa :)
kuulumisia
sunnuntai 06.05.12
Tasontarkistus talven jälkeen
Tehtiin pitkä päiväkävely ja treenattiin siinä sivussa. Aloitettiin erään heinäpellon laidalla ottamalla keppien ilmaisumuistutus. Puolipilvinen keli ja kova tuuli, joten kuljin myötätuuleen. 7 keppiä noin 20 askeleen välein, ja ajettiin aivan tuoreeltaan. Pohja oli hyvin kuivaa heinää, uutta ruohoa ei juurikaan näkynyt.
"Paalupaikalla" seisoin hetken, ja Maia otti lähdön hyvin. Ja jäljesti todella intensiivisen tarkasti. Olin n. 3 metrin päässä. Ekalla kepillä otti kepin suuhun ja kun jäin katsomaan reaktiota, ehti kääntyä ympäri (oli tuomassa keppiä). Pyysin maahan ja irroittamaan ja siitä palkka. Siirryin puolta lähemmäs ja uusi lähetys. Jatkoi upeasti askeleiden seuraamista. Seuraavalla kepillä kääntyi enää puolikaaren verran. Palkka, ja matka jatkui. Kolmannella kepillä älysin palkata puolikaaren toiselta puolelta. Neljännen kepin kulki yli. Sai siitä hajun metrin verran liian myöhään, ja älysin itse liian myöhään että olisi pitänyt vain pysäyttää. Viidennestä kulki myös yli, mutta nyt olin valmiina. Pyysin takaisin ja lähetin uudestaan, mutta Maialle on selvästi vaikeaa jäljestää kerran jo kuljettua jälkeä. Lopulta sai kuitenkin hajun kepistä (taas vähän ohi kuljettuaan) ja sain palkattua ilmaisun. Kuudes ja seitsemäs meni samalla tavalla. Tässä vaiheessa alkoi melkein jo ahdistaa ja muistin sen ylimääräisen kepin tarpeellisuuden. Noh, ilmaisuja täytyisi siis harjoitella lisää...
Jatkoimme lenkkiä harjulle. Tallasin n. 200 metrin jäljen jolle kaksi kulmaa (vas + oik) ja neljä keppiä, hyvin merkattuna (kepeille itseä varten jarrutusmerkki + keppimerkki). Keppivälillä 0-2 kpl namikasoja. Ja 10 metrin jana. Metsässä tuuli ei juurikaan tuntunut, mutta lähtölinjan varmistin myötätuuleen. Jälki jäi vanhenemaan, siirryimme hieman ja tallasin vielä ruudun (15 x 35 m) johon kaksi esinettä takakulmiin. Näköjään ruutuun tuli tahattomasti poikkipolku, mutta en viitsinyt sen vuoksi alkaa siirtämään. Katsotaan mitä tapahtuu :)
Lähetyksessä Maia oli jo vähän kierroksilla: oli juuri nähnyt jäljen tallauksen, ja nyt vielä ruutu... lähetin ensin vasemman laidan, ja sieltä löytyi kenkä helposti suoralla pistolla! Oikea laita oli hankalampi. Maia lähti saman tien ruudun reunasta ohi, ja juoksi polunpohjaa pitkin reilusti kaartaen ruudun ohi ja yli. Vihelsin takaisin (takana tuli jo pururata vastaan ja siellä näkyi lenkkeilijöitä) ja paluumatkalla Maia otti hajun toisesta esineestä. Esineiden löytäminen oli siis helppoa, mutta palautus... Maia juoksi täysiä luo ja ohi, heitteli mun takana esinettä ilmaan, pureksi ja koitti pilkkoa palasiksikin. Kummallakin esineellä palkkasin vain kun toi eteen, mutta selvästi palautuksissa on nyt jotain mikä hiertää.
Ruutujuoksentelun jälkeen päästin Maian rantaan - tyttö juoksi täysiä veteen, kävi matalassa vedessä makuulle ja sai juoksuhepulin. Parikin kertaa. Taisi unohtaa kokonaan juomisen...
Sitten oli vielä jälki, joka ehti vanhentua puolisen tuntia. Janalla otin kaksi kertaa takaisin, sillä lähti suoraan ja parin metrin päässä kääntyi ensin vasempaan, sitten oikeaan. Sen jälkeen olikin jo lähes jäljellä, joten lopulta oikaisi hyvin vähän. Saapui sellaisessa kulmassa, josta pääsi vain oikeaan suuntaan :) Heti janan jälkeen olikin vahvistenamit ja jäljestys jatkui hyvällä vedolla + tarkkuudella. Pohjassa oli sammalta, mutta myös paljon ryteikköä. Ensimmäisen suoran pysyi hyvin. Kulma oli loivempi mitä kävellessä ajattelin ja siinä ei tullut ongelmia. Ensimmäiselle kepille loistava ilmaisu, viivasuoraan menosuuntaan ja tiputti kepinkin itse pois suusta! Jes!! Työskentely jatkui samalla mallilla. Kaarteissa haki hyvin askelia, ei edennyt puolta metriä pidemmälle edellisestä. Tarkisteli hienosti suuntia. Seuraavaan keppiin yhtä hieno ilmaisu! Kulmassa haki hyvin oikean suunnan. Tässä vaiheessa jäljestys alkoi käydä epatarkemmaksi ja meinasi painua hieman jäljen vasemmalle puolelle, mutta kun pohja muuttui kuivemmaksi, tiivisti hajua takaisin jäljen päälle. Ja taas loistava kolmas keppi-ilmaisu! Viimeiselle kepille oli taas pidempi matka ja välissä pururadan ylitys. Reunalle tullessa vähän tuumasi, ennen kuin painoi päättäväisesti yli - suoraan jäljelle. Ja taas hyvä ilmaisu viimeiselle kepille! Wuhuu!! Ja intoa olisi ollut jatkaa... :)
Ajoin koko jäljen n. 3 metrin liinassa ja Maia piti liinan koko ajan tiukkana. Tosi paljon häiritsee, kun kompuroin risuihin ja puihin noin lähellä, joten pitää uskaltaa jättää vähän välimatkaa.
Harjun puolella törmättiin mieheen, joka ohimennen rapsutteli Maiaa. Päästä rapsutus oli ok, lapojen rapsutus ok, mutta ristiselkä - siitä Maia huusi. Taitaa olla taas kipeä. Näköjään itse saan koskea, mutta vieraat eivät... Vielä kun tietäisi että mikä sen on kipeyttänyt. Vielä perjantai-iltana Maia leikki Lyytin kanssa ja silloin oli todella rento, ei ollenkaan arastanut eikä pörissyt. Liikkeissäkään kipu ei varsinaisesti näy, tai en osaa sitä katsoa.
jäljestys
Tasontarkistus talven jälkeen
Tehtiin pitkä päiväkävely ja treenattiin siinä sivussa. Aloitettiin erään heinäpellon laidalla ottamalla keppien ilmaisumuistutus. Puolipilvinen keli ja kova tuuli, joten kuljin myötätuuleen. 7 keppiä noin 20 askeleen välein, ja ajettiin aivan tuoreeltaan. Pohja oli hyvin kuivaa heinää, uutta ruohoa ei juurikaan näkynyt.
"Paalupaikalla" seisoin hetken, ja Maia otti lähdön hyvin. Ja jäljesti todella intensiivisen tarkasti. Olin n. 3 metrin päässä. Ekalla kepillä otti kepin suuhun ja kun jäin katsomaan reaktiota, ehti kääntyä ympäri (oli tuomassa keppiä). Pyysin maahan ja irroittamaan ja siitä palkka. Siirryin puolta lähemmäs ja uusi lähetys. Jatkoi upeasti askeleiden seuraamista. Seuraavalla kepillä kääntyi enää puolikaaren verran. Palkka, ja matka jatkui. Kolmannella kepillä älysin palkata puolikaaren toiselta puolelta. Neljännen kepin kulki yli. Sai siitä hajun metrin verran liian myöhään, ja älysin itse liian myöhään että olisi pitänyt vain pysäyttää. Viidennestä kulki myös yli, mutta nyt olin valmiina. Pyysin takaisin ja lähetin uudestaan, mutta Maialle on selvästi vaikeaa jäljestää kerran jo kuljettua jälkeä. Lopulta sai kuitenkin hajun kepistä (taas vähän ohi kuljettuaan) ja sain palkattua ilmaisun. Kuudes ja seitsemäs meni samalla tavalla. Tässä vaiheessa alkoi melkein jo ahdistaa ja muistin sen ylimääräisen kepin tarpeellisuuden. Noh, ilmaisuja täytyisi siis harjoitella lisää...
Jatkoimme lenkkiä harjulle. Tallasin n. 200 metrin jäljen jolle kaksi kulmaa (vas + oik) ja neljä keppiä, hyvin merkattuna (kepeille itseä varten jarrutusmerkki + keppimerkki). Keppivälillä 0-2 kpl namikasoja. Ja 10 metrin jana. Metsässä tuuli ei juurikaan tuntunut, mutta lähtölinjan varmistin myötätuuleen. Jälki jäi vanhenemaan, siirryimme hieman ja tallasin vielä ruudun (15 x 35 m) johon kaksi esinettä takakulmiin. Näköjään ruutuun tuli tahattomasti poikkipolku, mutta en viitsinyt sen vuoksi alkaa siirtämään. Katsotaan mitä tapahtuu :)
Lähetyksessä Maia oli jo vähän kierroksilla: oli juuri nähnyt jäljen tallauksen, ja nyt vielä ruutu... lähetin ensin vasemman laidan, ja sieltä löytyi kenkä helposti suoralla pistolla! Oikea laita oli hankalampi. Maia lähti saman tien ruudun reunasta ohi, ja juoksi polunpohjaa pitkin reilusti kaartaen ruudun ohi ja yli. Vihelsin takaisin (takana tuli jo pururata vastaan ja siellä näkyi lenkkeilijöitä) ja paluumatkalla Maia otti hajun toisesta esineestä. Esineiden löytäminen oli siis helppoa, mutta palautus... Maia juoksi täysiä luo ja ohi, heitteli mun takana esinettä ilmaan, pureksi ja koitti pilkkoa palasiksikin. Kummallakin esineellä palkkasin vain kun toi eteen, mutta selvästi palautuksissa on nyt jotain mikä hiertää.
Ruutujuoksentelun jälkeen päästin Maian rantaan - tyttö juoksi täysiä veteen, kävi matalassa vedessä makuulle ja sai juoksuhepulin. Parikin kertaa. Taisi unohtaa kokonaan juomisen...
Sitten oli vielä jälki, joka ehti vanhentua puolisen tuntia. Janalla otin kaksi kertaa takaisin, sillä lähti suoraan ja parin metrin päässä kääntyi ensin vasempaan, sitten oikeaan. Sen jälkeen olikin jo lähes jäljellä, joten lopulta oikaisi hyvin vähän. Saapui sellaisessa kulmassa, josta pääsi vain oikeaan suuntaan :) Heti janan jälkeen olikin vahvistenamit ja jäljestys jatkui hyvällä vedolla + tarkkuudella. Pohjassa oli sammalta, mutta myös paljon ryteikköä. Ensimmäisen suoran pysyi hyvin. Kulma oli loivempi mitä kävellessä ajattelin ja siinä ei tullut ongelmia. Ensimmäiselle kepille loistava ilmaisu, viivasuoraan menosuuntaan ja tiputti kepinkin itse pois suusta! Jes!! Työskentely jatkui samalla mallilla. Kaarteissa haki hyvin askelia, ei edennyt puolta metriä pidemmälle edellisestä. Tarkisteli hienosti suuntia. Seuraavaan keppiin yhtä hieno ilmaisu! Kulmassa haki hyvin oikean suunnan. Tässä vaiheessa jäljestys alkoi käydä epatarkemmaksi ja meinasi painua hieman jäljen vasemmalle puolelle, mutta kun pohja muuttui kuivemmaksi, tiivisti hajua takaisin jäljen päälle. Ja taas loistava kolmas keppi-ilmaisu! Viimeiselle kepille oli taas pidempi matka ja välissä pururadan ylitys. Reunalle tullessa vähän tuumasi, ennen kuin painoi päättäväisesti yli - suoraan jäljelle. Ja taas hyvä ilmaisu viimeiselle kepille! Wuhuu!! Ja intoa olisi ollut jatkaa... :)
Ajoin koko jäljen n. 3 metrin liinassa ja Maia piti liinan koko ajan tiukkana. Tosi paljon häiritsee, kun kompuroin risuihin ja puihin noin lähellä, joten pitää uskaltaa jättää vähän välimatkaa.
Harjun puolella törmättiin mieheen, joka ohimennen rapsutteli Maiaa. Päästä rapsutus oli ok, lapojen rapsutus ok, mutta ristiselkä - siitä Maia huusi. Taitaa olla taas kipeä. Näköjään itse saan koskea, mutta vieraat eivät... Vielä kun tietäisi että mikä sen on kipeyttänyt. Vielä perjantai-iltana Maia leikki Lyytin kanssa ja silloin oli todella rento, ei ollenkaan arastanut eikä pörissyt. Liikkeissäkään kipu ei varsinaisesti näy, tai en osaa sitä katsoa.
jäljestys
lauantai 05.05.12
Kahdesta VOI-onnistumisesta RTK3
Kaksi kisaa, joista ensimmäinen sisällä hallissa. Ekasta radasta ei ole videota, koska jännitin niin paljon, että unohdin pyytää ketään kuvaamaan :o Koko valmistautuminen jäi taas aivan liian hätäiseksi. Rataantutustumisen ja oman suorituksen välillä koitin purkaa enimpiä virtoja ulkona, mutta tiesin jo ennen kehää etten onnistunut. Silti olin tyytyväinen Maiaan - pysyi paketissa yli puolen radan ennen kuin ensimmäistä kertaa piippasi! Ja se tuli tutussa kohdassa :)
Aluksi liikkeestä maahan (30), varma. Sitten pujottelu edestakaisin (18). Sitten kulma oikealle askeleella (44) ja istu, seiso, kierrä koira (53). Peruutteluissa (25) käytin uutta tekniikkaa - ennen eskelta taaksepäin käskin istumaan, ja vasta askeleen aikana kutsuin eteen. Toimi, koska Maia ei nyt ryntäillyt. Astui kuitenkin jossain siirtymässä varpaille, josta -1p. Sitten täyskäännös vasempaan (66), koira siirtyi oikealle ja heti samantien seuraamispuolen palautus jalkojen välistä (68). Meni nappiin! Kulma (5), asennonvaihdot sivulla I-S-M (62) ja liikkeestä peruutus (81). Pyörähti eteen, joten uusinnasta -3p. Sama virhe, joten jatkettiin eteenpäin -10p. Houkutuksessa (40) oli noutokapula ja ruokaa, mutta ne eivät Maiaa kiinnostaneet. Kaksi kertaa saksalainen täyskäännös (67) meni ekalla kerralla pieleen koska ei ollut kunnolla mukana joten uusin -3p. Ja onnistui. Perään täyskäännön vasempaan pysähdyksillä (48). Tässä Maia piippasi. Taas kulma (6) ja hyppy (41) jonka jälkeen kulma (43). Spiraali (17) ja hidasta käyntiä (12) maaliin. Hitsi sitä kuolan määrää... Maia olisi tässä välissä ansainnut omasta mielestään vähän välipalkkaa ;) Jäljellä oli käytösruutu, kehälaidan vieressä 2 minuuttia makuulla sivulla. Maia katseli paljon yleisöä ja välillä nuuhki ilmaa, joten siitä -1p. Kaikkiaan jäi 82p, hyväksytty tulos.
Seuraavaan kehään oli pari tuntia, ja tällä kertaa en buukannut itselleni toimihenkilötehtäviä kehien väliin. Kävin itse syömässä, käytiin yhdessä lenkillä, ja sitten olikin piinaava odotus vielä kehän alkuun. Aikataulu on vähän epäselvä, joten nollaustreeni kehien välissä jäi puolitiehen, mutta parempi kuin ei mitään. Ratapiirros oli jo etukäteen nähtävillä, ja se sisälsi todella paljon samoja kylttejä kuin edellinen rata. Keskityttiin siis muutamiin tärppeihin.
Tästä radasta on video.
Jälkimmäinen rata oli ulkona, ja uusi kenttä näkyi Maiassa. Hajuja, uutta pohjaa, paljon ihmeteltävää asiaa. Eka pyöräytys meni ok, mutta seuraavassa spiraalissa tuntui että missä se koira oikein haahuaa...? Paransi spiraalin loppuun, joten oli hyvä fiilis liikkeestä maahan -tehtävään mennessä. Oma käsky tuli vähän myöhään, mutta katsoin että hyvinhän se maahan tipahti. Videolla näyttää vähän toiselta (ehtii istua ensin), joten se on -10p. Käännös, hyppy ja koiran kierrot menee ok. Houkutukseen tultaessa on taas hajuärsykettä ja taidan kutsua koiraa liiallisilla eleillä, joten -3p ov. Seuraavaan puolenvaihtoon jalkojen välistä on merkattu kylttivirhe -1p, vaikka ei mielestäni osunut? Itse olin tähän liikkeeseen tosi tyytyväinen! Taas täyskäännös joka palauttaa seuraamispuolen. Sitten paljon helppoja kylttejä. Täyskäännökseen tultaessa Maia varoo ottamasta eteenpäin vinoa perusasentoa (tänä ollaan nimittäin täsmätreenattu) ja kompensoi olemalla takana poikittain :) Siitä vino -1p. Nyt liikkeestä peruutus onnistuu (wuhuu, muistin oikean käsiavun!!) ja maaliviivalle päästään ilman ongelmia. Samanlainen käytösruutu kuin aikaisemmin tänään ja se menee varmasti. Kaikkiaan 85p, kolmas hyväksytty voi-tulos joten titteliksi vaihtuu RTK3!
Mal-rata näytti taas kivalta ja olisin halunnut olla siihen nollakoirana, mutta tiesin että Maialla ei enää riittäisi paukkuja kolmanteen palkattomaan sessioon. Eli seuraavissa kisoissa korkataan sitten ne kivat temput!
rallytoko
Kahdesta VOI-onnistumisesta RTK3
Kaksi kisaa, joista ensimmäinen sisällä hallissa. Ekasta radasta ei ole videota, koska jännitin niin paljon, että unohdin pyytää ketään kuvaamaan :o Koko valmistautuminen jäi taas aivan liian hätäiseksi. Rataantutustumisen ja oman suorituksen välillä koitin purkaa enimpiä virtoja ulkona, mutta tiesin jo ennen kehää etten onnistunut. Silti olin tyytyväinen Maiaan - pysyi paketissa yli puolen radan ennen kuin ensimmäistä kertaa piippasi! Ja se tuli tutussa kohdassa :)
Aluksi liikkeestä maahan (30), varma. Sitten pujottelu edestakaisin (18). Sitten kulma oikealle askeleella (44) ja istu, seiso, kierrä koira (53). Peruutteluissa (25) käytin uutta tekniikkaa - ennen eskelta taaksepäin käskin istumaan, ja vasta askeleen aikana kutsuin eteen. Toimi, koska Maia ei nyt ryntäillyt. Astui kuitenkin jossain siirtymässä varpaille, josta -1p. Sitten täyskäännös vasempaan (66), koira siirtyi oikealle ja heti samantien seuraamispuolen palautus jalkojen välistä (68). Meni nappiin! Kulma (5), asennonvaihdot sivulla I-S-M (62) ja liikkeestä peruutus (81). Pyörähti eteen, joten uusinnasta -3p. Sama virhe, joten jatkettiin eteenpäin -10p. Houkutuksessa (40) oli noutokapula ja ruokaa, mutta ne eivät Maiaa kiinnostaneet. Kaksi kertaa saksalainen täyskäännös (67) meni ekalla kerralla pieleen koska ei ollut kunnolla mukana joten uusin -3p. Ja onnistui. Perään täyskäännön vasempaan pysähdyksillä (48). Tässä Maia piippasi. Taas kulma (6) ja hyppy (41) jonka jälkeen kulma (43). Spiraali (17) ja hidasta käyntiä (12) maaliin. Hitsi sitä kuolan määrää... Maia olisi tässä välissä ansainnut omasta mielestään vähän välipalkkaa ;) Jäljellä oli käytösruutu, kehälaidan vieressä 2 minuuttia makuulla sivulla. Maia katseli paljon yleisöä ja välillä nuuhki ilmaa, joten siitä -1p. Kaikkiaan jäi 82p, hyväksytty tulos.
Seuraavaan kehään oli pari tuntia, ja tällä kertaa en buukannut itselleni toimihenkilötehtäviä kehien väliin. Kävin itse syömässä, käytiin yhdessä lenkillä, ja sitten olikin piinaava odotus vielä kehän alkuun. Aikataulu on vähän epäselvä, joten nollaustreeni kehien välissä jäi puolitiehen, mutta parempi kuin ei mitään. Ratapiirros oli jo etukäteen nähtävillä, ja se sisälsi todella paljon samoja kylttejä kuin edellinen rata. Keskityttiin siis muutamiin tärppeihin.
Tästä radasta on video.
Jälkimmäinen rata oli ulkona, ja uusi kenttä näkyi Maiassa. Hajuja, uutta pohjaa, paljon ihmeteltävää asiaa. Eka pyöräytys meni ok, mutta seuraavassa spiraalissa tuntui että missä se koira oikein haahuaa...? Paransi spiraalin loppuun, joten oli hyvä fiilis liikkeestä maahan -tehtävään mennessä. Oma käsky tuli vähän myöhään, mutta katsoin että hyvinhän se maahan tipahti. Videolla näyttää vähän toiselta (ehtii istua ensin), joten se on -10p. Käännös, hyppy ja koiran kierrot menee ok. Houkutukseen tultaessa on taas hajuärsykettä ja taidan kutsua koiraa liiallisilla eleillä, joten -3p ov. Seuraavaan puolenvaihtoon jalkojen välistä on merkattu kylttivirhe -1p, vaikka ei mielestäni osunut? Itse olin tähän liikkeeseen tosi tyytyväinen! Taas täyskäännös joka palauttaa seuraamispuolen. Sitten paljon helppoja kylttejä. Täyskäännökseen tultaessa Maia varoo ottamasta eteenpäin vinoa perusasentoa (tänä ollaan nimittäin täsmätreenattu) ja kompensoi olemalla takana poikittain :) Siitä vino -1p. Nyt liikkeestä peruutus onnistuu (wuhuu, muistin oikean käsiavun!!) ja maaliviivalle päästään ilman ongelmia. Samanlainen käytösruutu kuin aikaisemmin tänään ja se menee varmasti. Kaikkiaan 85p, kolmas hyväksytty voi-tulos joten titteliksi vaihtuu RTK3!
Mal-rata näytti taas kivalta ja olisin halunnut olla siihen nollakoirana, mutta tiesin että Maialla ei enää riittäisi paukkuja kolmanteen palkattomaan sessioon. Eli seuraavissa kisoissa korkataan sitten ne kivat temput!
rallytoko
sunnuntai 22.04.12
Vuoden jälkikorkkaus
Rallytokon jälkeen käytiin vielä tyhjässä hallissa ottamassa perustokoa. Aivan loistavat liikkeestä jäävät (istu, maahan & seiso). Peilin edessä tehtiin vähän perusasentoa, ja kovasti tuppaa tarjoamaan ensimmäisellä yrittämällä ja aina kiihtyessään vinoa. Seuraamista tehtiin patukalla, ja silloin eivät edes jaloissa sählyä pelanneet pikkupojat häirinneet. Loppuun paikkamakuu - makuu hyvä, maahan mennessä oli jojo. Erityisen tyytyväinen olin asenteeseen, ei ollut väsymyksen häivääkään.
Sitten lähdettiin ajelemaan kotiin. Päivä oli ollut todella lämmin. Niinpä teki mieli lenkille, ja kotimatkalla kurvasin Vaarun polulle. Siellä oli vielä kunnolla lunta metsissä. Ensimmäisen puolikkaan lenkistä Maia kirmaili ympäriinsä ja nautti olostaan. Sen jälkeen huomasin, että Maia otti polulta hajun jota alkoi ihan tosissaan jäljestämään. Ensimmäiset muutama sata metriä ajoi maavainulla. Tarkasti upeasti kaikki sivupolut. Näköjään ajoi takaa henkilöä, joka oli liikkeellä naisten Nokian kumppareilla - askelten pohjakuvion perusteella arvattuna...
Ajoi hyvin niin pitkälle, kunnes joku ulkoilija oli käynyt puskapissalla. Siinä kohti haisteli tarkkaan, alkoi pälyillä epäluuloisena ympärilleen ja reagoi kaikkiin metsästä ja tieltä kuuluneisiin ääniin. Kun Maia oli tovin seisoskellut mun vierellä, kannustin eteenpäin. Muutaman metrin päässä taas rentoutui, ja alkoi ajaa myös enemmän ilmavainulla. Tai oikeastaan Maia tarkasteli välillä hajua polulta, ja sitten taas jatkoi korkeammalla nenällä. Viimeiset puoli kilometriä ennen autolle tuloa mentiin todella kovaa vauhtia ja nenä yhä enemmän ylhäällä. Hyvä kun pysyin puuskuttaen perässä; tokihan Maia välillä pysähtyi odottelemaan, mutta näki kuinka tyttöä poltteli päästä eteenpäin. Autolla lopulta nähtiin vilaus pariskunnasta, jota olimme jahdannet. Palkkasin tästä parin kilometrin omatoimijäljestyksestä muutamalla namilla, kupillisella vettä ja reiluilla pörrötyksillä. Vaikka tämä ei ollut mikään järjestetty treeni, niin tyttö sai todella toteuttaa itseään.
Ainoa mikä jäi harmittamaan, niin olisi ollut upeaa jos ulkoilijoilta olisi tippunut jotain matkalle - ilmaisuharjoitusta :D
Kaikkinensa tämä oli hyvä osoitus siitä, että motivaatiota riittää pidempäänkin jälkeen, ilman välipalkkaakin! Parasta jäljestystä saatiin ensimmäisellä kilometrillä, kun olin reilun liinanmitan päässä Maiasta. Jos Maia jäi tarkastamaan jälkeä pidempään, tyttöä selvästi kiusasi jos kävelin lähelle. Sotkin kai paikkoja ja aiheutin kiirettä :) Hyvä oli myös havaita, että jos tyttö pääsisikin jäljestämään ilman liinaa, Maia kyllä odottaa että pysyn noin näköetäisyyden päässä.
kuulumisia, jäljestys
Vuoden jälkikorkkaus
Rallytokon jälkeen käytiin vielä tyhjässä hallissa ottamassa perustokoa. Aivan loistavat liikkeestä jäävät (istu, maahan & seiso). Peilin edessä tehtiin vähän perusasentoa, ja kovasti tuppaa tarjoamaan ensimmäisellä yrittämällä ja aina kiihtyessään vinoa. Seuraamista tehtiin patukalla, ja silloin eivät edes jaloissa sählyä pelanneet pikkupojat häirinneet. Loppuun paikkamakuu - makuu hyvä, maahan mennessä oli jojo. Erityisen tyytyväinen olin asenteeseen, ei ollut väsymyksen häivääkään.
Sitten lähdettiin ajelemaan kotiin. Päivä oli ollut todella lämmin. Niinpä teki mieli lenkille, ja kotimatkalla kurvasin Vaarun polulle. Siellä oli vielä kunnolla lunta metsissä. Ensimmäisen puolikkaan lenkistä Maia kirmaili ympäriinsä ja nautti olostaan. Sen jälkeen huomasin, että Maia otti polulta hajun jota alkoi ihan tosissaan jäljestämään. Ensimmäiset muutama sata metriä ajoi maavainulla. Tarkasti upeasti kaikki sivupolut. Näköjään ajoi takaa henkilöä, joka oli liikkeellä naisten Nokian kumppareilla - askelten pohjakuvion perusteella arvattuna...
Ajoi hyvin niin pitkälle, kunnes joku ulkoilija oli käynyt puskapissalla. Siinä kohti haisteli tarkkaan, alkoi pälyillä epäluuloisena ympärilleen ja reagoi kaikkiin metsästä ja tieltä kuuluneisiin ääniin. Kun Maia oli tovin seisoskellut mun vierellä, kannustin eteenpäin. Muutaman metrin päässä taas rentoutui, ja alkoi ajaa myös enemmän ilmavainulla. Tai oikeastaan Maia tarkasteli välillä hajua polulta, ja sitten taas jatkoi korkeammalla nenällä. Viimeiset puoli kilometriä ennen autolle tuloa mentiin todella kovaa vauhtia ja nenä yhä enemmän ylhäällä. Hyvä kun pysyin puuskuttaen perässä; tokihan Maia välillä pysähtyi odottelemaan, mutta näki kuinka tyttöä poltteli päästä eteenpäin. Autolla lopulta nähtiin vilaus pariskunnasta, jota olimme jahdannet. Palkkasin tästä parin kilometrin omatoimijäljestyksestä muutamalla namilla, kupillisella vettä ja reiluilla pörrötyksillä. Vaikka tämä ei ollut mikään järjestetty treeni, niin tyttö sai todella toteuttaa itseään.
Ainoa mikä jäi harmittamaan, niin olisi ollut upeaa jos ulkoilijoilta olisi tippunut jotain matkalle - ilmaisuharjoitusta :D
Kaikkinensa tämä oli hyvä osoitus siitä, että motivaatiota riittää pidempäänkin jälkeen, ilman välipalkkaakin! Parasta jäljestystä saatiin ensimmäisellä kilometrillä, kun olin reilun liinanmitan päässä Maiasta. Jos Maia jäi tarkastamaan jälkeä pidempään, tyttöä selvästi kiusasi jos kävelin lähelle. Sotkin kai paikkoja ja aiheutin kiirettä :) Hyvä oli myös havaita, että jos tyttö pääsisikin jäljestämään ilman liinaa, Maia kyllä odottaa että pysyn noin näköetäisyyden päässä.
kuulumisia, jäljestys
sunnuntai 22.04.12
Rally-kisoissa nollakoirana
Ei mahduttu tämän päivän kisaan varsinaiseksi koiraksi, mutta päästiin VOI-radalle nollakoirana. Loppupisteiden valossa hyvä näin - vaikka omasta mielestä rata meni paljon paremmin kuin pisteet kertovat! Kympin virheet vain syövät turhan paljon saldoa.
Alkusuoran juoksu lähtee hyvin, Maia ei nouse liikaa. Peruutus ei kuitenkaan onnistu; sivulla auttava käsiapu on liian pieni. En viitsinyt alkaa uusimaan. Pujottelu, käännös ja spiraali menevät hyvin. Eteentulo ja siitä sivulle siirtymä pysyy kasassa nipin napin - tätä ei oltukaan harjoiteltu aikoihin. Ekalla yrittämällä puolenvaihto jalkojen välistä päätyy jalkojen välissä seuraamiseen :D Uusinnassa oli oma moka joka otti päähän jo radalla: peruutin liian vähän taaksepäin jonka vuoksi tehtävä oli heti edessä, en ehtinyt valmistautua ja sittenhän koira onkin missä sattuu. Seuraavaan uusintaan otin reilun lähestymisen, ja puolenvaihto oli sen jälkeen loistava!
Vasemmalle käännöksissä on ollut aiemminkin radalla ongelmia. Maia ei suorita seuraamista kunnolla, vaan pomppaa ja kiertää - siitä siis kympin virhe. Huomasin tämän, mutta uusinnat oli jo käytetty. Niinpä jatkettiin hymyssä suin. Hyppy oli loistava, samoin kulma ja seisten koiran kierto - palkkasin tässä kohti rataa taputtamalla (tietoinen kympin pistevähennys). Täyskäännökseen on sitten liikaa kierroksia, sillä seuraamispaikka ei pysy loppuun asti - sama tyyppivika kuin aikaisemmin ja taas -10 p. Seuraavassa kulmassa ei tule sivulle pelkästä kutsusta, vaan vaatii käsiavun. Seuraamisesta koiran kierto on helppo nakki, samoin viimeinen eteentulo ja sivulle kierto.
Loppupisteet jää aika vaatimattomiksi (53 p eli radalta HYL), vaikka olihan tuossa paljon hyvääkin! Erityisen tyytyväinen olen siihen, että missään vaiheessa rataa ei tuntunut, että Maia alkaisi jätättämään tai väsymään! Eikä piippailukaan yltynyt sellaiseksi kuin pelkäsin - kaikkineen siis tosi hyvä nollaus!
rallytoko
Rally-kisoissa nollakoirana
Ei mahduttu tämän päivän kisaan varsinaiseksi koiraksi, mutta päästiin VOI-radalle nollakoirana. Loppupisteiden valossa hyvä näin - vaikka omasta mielestä rata meni paljon paremmin kuin pisteet kertovat! Kympin virheet vain syövät turhan paljon saldoa.
Alkusuoran juoksu lähtee hyvin, Maia ei nouse liikaa. Peruutus ei kuitenkaan onnistu; sivulla auttava käsiapu on liian pieni. En viitsinyt alkaa uusimaan. Pujottelu, käännös ja spiraali menevät hyvin. Eteentulo ja siitä sivulle siirtymä pysyy kasassa nipin napin - tätä ei oltukaan harjoiteltu aikoihin. Ekalla yrittämällä puolenvaihto jalkojen välistä päätyy jalkojen välissä seuraamiseen :D Uusinnassa oli oma moka joka otti päähän jo radalla: peruutin liian vähän taaksepäin jonka vuoksi tehtävä oli heti edessä, en ehtinyt valmistautua ja sittenhän koira onkin missä sattuu. Seuraavaan uusintaan otin reilun lähestymisen, ja puolenvaihto oli sen jälkeen loistava!
Vasemmalle käännöksissä on ollut aiemminkin radalla ongelmia. Maia ei suorita seuraamista kunnolla, vaan pomppaa ja kiertää - siitä siis kympin virhe. Huomasin tämän, mutta uusinnat oli jo käytetty. Niinpä jatkettiin hymyssä suin. Hyppy oli loistava, samoin kulma ja seisten koiran kierto - palkkasin tässä kohti rataa taputtamalla (tietoinen kympin pistevähennys). Täyskäännökseen on sitten liikaa kierroksia, sillä seuraamispaikka ei pysy loppuun asti - sama tyyppivika kuin aikaisemmin ja taas -10 p. Seuraavassa kulmassa ei tule sivulle pelkästä kutsusta, vaan vaatii käsiavun. Seuraamisesta koiran kierto on helppo nakki, samoin viimeinen eteentulo ja sivulle kierto.
Loppupisteet jää aika vaatimattomiksi (53 p eli radalta HYL), vaikka olihan tuossa paljon hyvääkin! Erityisen tyytyväinen olen siihen, että missään vaiheessa rataa ei tuntunut, että Maia alkaisi jätättämään tai väsymään! Eikä piippailukaan yltynyt sellaiseksi kuin pelkäsin - kaikkineen siis tosi hyvä nollaus!
rallytoko
perjantai 20.04.12
Mielikuvituspentuja ja -sorsapaisteja
Viimeyönä meillä ei sitten liiemmin nukuttu. Oikeastaan tämä alkoi jo alkuviikosta, kun tulin kotiin ja huomasin, että kylppärin lattialle oli kannettu keltainen lateksi-rapu. Valeraskaus oli taas alkamassa - normaalisti lelut saavat olla omassa korissaan. Viikon aikana nurkkiin kannettiin lisää pehmoeläimiä. Maia ei enää halunnut vingutella leluja, vaan pesi niitä ja kantoi varovasti suussaan. Pehmokanasta revittiin kylläkin täytteet ulos.
Viimeyönä Maia läähätti, piippaili ja kulki rinkiä huoneesta toiseen. Kolmen aikaan käytin Maian pihalla, ja sen jälkeen yö sujui rauhallisemmin. Aamulla katselin yön saldoa: kymmenkunta lelua oli saanut uuden sijoituspaikan eri puolilta kämppää. Jep jep. Vielä tänään lelut jäivät päiväksi Maian hoiviin, mutta taidanpa illalla nostaa kaikki lelut pois. Pitää keksiä tytölle muuta puuhaa.
Pääsiäisen aikoihin Muuramejoelle muutti pari joutsenperhettä, ja niitä ollaan Maian kanssa ihmetelty useampanakin päivänä. Joelle on tullut myös muita lintuja. Etenkin keskenään kinastelevat sorsat kiinnostavat Maiaa. Tuijottelee lintuja sen verran intensiivisesti, että en yhtään ihmettele jos kevään ensiuinti tapahtuisi sorsan vetämänä. Pitää olla itse tarkkana.
Kevään aikana ollaan tehty paljon tunnaria, ja kovasti näyttää siltä että hajuerottelun idea on syttynyt Maian mielessä! Lähtee innolla etsimään omaa kapulaa muiden joukosta, ja nykyään malttaa etsiä jo pitkään närppimättä muita kapuloita. Muutaman kokeilun perusteella etsii myös, vaikka muissa kapuloissa on vieras haju. Löytövaihe kaipaa edelleen vahvistusta. Maia ottaa kapulan suuhun, mutta pureskelee paljon ja vaatii kannustusta jotta tuo sen luokse. Yleisesti tuohon noutokapulan mälväämiseen pitää nyt puuttua. Aloitin tällä viikolla nostamalla palkkaa. Ruokakupin saa vain, kun pitää kapulaa rauhallisesti suussa. Kolmen-neljän toiston perusteella viesti menee pikkuhiljaa perille, ainakin tässä tilanteessa. Vahvistusharjoitukset jatkuvat ja kohta jo päästään siihen, että kapula nostetaan maasta ja tuodaan siitä mulle.
Paljon olisi tekemistä! Etenkin tokon alo-luokkaa pitäisi vahvistaa, sillä ekat kisat on buukattu Kuopioon. Samaan aikaan pitäisi tehdä rallya (kisat toukokuun alussa), aloittaa jäljestykset ja keppi-ilmaisut (kunhan nuo lumet sulaa!) ja vahvistaa tottis-liikkeitä. Ja aloitella myös tokon avo-liikkeiden harjoittelu "oikeasti". Puuh...
kuulumisia
Mielikuvituspentuja ja -sorsapaisteja
Viimeyönä meillä ei sitten liiemmin nukuttu. Oikeastaan tämä alkoi jo alkuviikosta, kun tulin kotiin ja huomasin, että kylppärin lattialle oli kannettu keltainen lateksi-rapu. Valeraskaus oli taas alkamassa - normaalisti lelut saavat olla omassa korissaan. Viikon aikana nurkkiin kannettiin lisää pehmoeläimiä. Maia ei enää halunnut vingutella leluja, vaan pesi niitä ja kantoi varovasti suussaan. Pehmokanasta revittiin kylläkin täytteet ulos.
Viimeyönä Maia läähätti, piippaili ja kulki rinkiä huoneesta toiseen. Kolmen aikaan käytin Maian pihalla, ja sen jälkeen yö sujui rauhallisemmin. Aamulla katselin yön saldoa: kymmenkunta lelua oli saanut uuden sijoituspaikan eri puolilta kämppää. Jep jep. Vielä tänään lelut jäivät päiväksi Maian hoiviin, mutta taidanpa illalla nostaa kaikki lelut pois. Pitää keksiä tytölle muuta puuhaa.
Pääsiäisen aikoihin Muuramejoelle muutti pari joutsenperhettä, ja niitä ollaan Maian kanssa ihmetelty useampanakin päivänä. Joelle on tullut myös muita lintuja. Etenkin keskenään kinastelevat sorsat kiinnostavat Maiaa. Tuijottelee lintuja sen verran intensiivisesti, että en yhtään ihmettele jos kevään ensiuinti tapahtuisi sorsan vetämänä. Pitää olla itse tarkkana.
Kevään aikana ollaan tehty paljon tunnaria, ja kovasti näyttää siltä että hajuerottelun idea on syttynyt Maian mielessä! Lähtee innolla etsimään omaa kapulaa muiden joukosta, ja nykyään malttaa etsiä jo pitkään närppimättä muita kapuloita. Muutaman kokeilun perusteella etsii myös, vaikka muissa kapuloissa on vieras haju. Löytövaihe kaipaa edelleen vahvistusta. Maia ottaa kapulan suuhun, mutta pureskelee paljon ja vaatii kannustusta jotta tuo sen luokse. Yleisesti tuohon noutokapulan mälväämiseen pitää nyt puuttua. Aloitin tällä viikolla nostamalla palkkaa. Ruokakupin saa vain, kun pitää kapulaa rauhallisesti suussa. Kolmen-neljän toiston perusteella viesti menee pikkuhiljaa perille, ainakin tässä tilanteessa. Vahvistusharjoitukset jatkuvat ja kohta jo päästään siihen, että kapula nostetaan maasta ja tuodaan siitä mulle.
Paljon olisi tekemistä! Etenkin tokon alo-luokkaa pitäisi vahvistaa, sillä ekat kisat on buukattu Kuopioon. Samaan aikaan pitäisi tehdä rallya (kisat toukokuun alussa), aloittaa jäljestykset ja keppi-ilmaisut (kunhan nuo lumet sulaa!) ja vahvistaa tottis-liikkeitä. Ja aloitella myös tokon avo-liikkeiden harjoittelu "oikeasti". Puuh...
kuulumisia
lauantai 31.03.12
VOI-rally korkattu
Lielahdessa taas kerran. Ensimmäinen VOI-luokan korkkaus, ja suureksi helpotukseksi rata oli helppo! Paljon alempien luokkien tuttuja liikkeitä, ja vain pari uutta voittajasta. Kelpasi meille.
Ensimmäinen liike ei tullut nauhalle, mutta askelsiirtymät eteenpäin oli helpot. Sitten oli avoimen pysäyttävä kyltti. Maia otti vinon perusasennon ja korjasi asentoa itse, joten tuplaistumisen vuoksi otin uusinnan. Tästä eteenpäin onkin videota. Uusinnalla tämä ok, ja sitten tulikin ensimmäinen oikealle puolelle vaihtava käännös. Näköjään Maia pomppii sekä käännöksessä että spiraalissa, mutta ihme kyllä niistä ei mennyt pistevähennyksiä. Eikä onneksi törmätty merkkeinä toimineisiin koivuhalkoihinkaan - ne olisi kaatuneet aika herkästi...
Juuri ennen puolenvaihtoa jalkojen välistä tulee pomppu joka sekoittaa sekä mun että Maian askelrytmin. Niinpä siihen tuli hidastus, joka pysäytti kokonaan vauhdin. Se tehtävä siis väärin, mutta en halunnut sitä uusia. Jatkosta ei pistevähennyksiä mennyt, vaikka itsestä tuntui että välillä Maia oli huonossa paikassa. Etenkin loppuosassa paikallaan pyörähdyksessä näkyy, kuinka Maia hidastaa. Itse tunsin sen houkutukselta lähtien.
Liikkeiden jälkeen käyttäytymisruudussa makaaminen sivulla - helppo :) Annoin lisäkäskyjäkin varmistelun vuoksi. Makuutin yliaikaa siihen asti että päästiin juoksemaan ulos kehästä suoraan autolle. Tällä kertaa palkkana lihapullia. Kelpasi, olisi tosin voinut olla useampia...
Ensimmäistä kertaa pisteet riittivät luokkasijoittumiseen (II) joten saatiin palkintojakin. :)
rallytoko
VOI-rally korkattu
Lielahdessa taas kerran. Ensimmäinen VOI-luokan korkkaus, ja suureksi helpotukseksi rata oli helppo! Paljon alempien luokkien tuttuja liikkeitä, ja vain pari uutta voittajasta. Kelpasi meille.
Ensimmäinen liike ei tullut nauhalle, mutta askelsiirtymät eteenpäin oli helpot. Sitten oli avoimen pysäyttävä kyltti. Maia otti vinon perusasennon ja korjasi asentoa itse, joten tuplaistumisen vuoksi otin uusinnan. Tästä eteenpäin onkin videota. Uusinnalla tämä ok, ja sitten tulikin ensimmäinen oikealle puolelle vaihtava käännös. Näköjään Maia pomppii sekä käännöksessä että spiraalissa, mutta ihme kyllä niistä ei mennyt pistevähennyksiä. Eikä onneksi törmätty merkkeinä toimineisiin koivuhalkoihinkaan - ne olisi kaatuneet aika herkästi...
Juuri ennen puolenvaihtoa jalkojen välistä tulee pomppu joka sekoittaa sekä mun että Maian askelrytmin. Niinpä siihen tuli hidastus, joka pysäytti kokonaan vauhdin. Se tehtävä siis väärin, mutta en halunnut sitä uusia. Jatkosta ei pistevähennyksiä mennyt, vaikka itsestä tuntui että välillä Maia oli huonossa paikassa. Etenkin loppuosassa paikallaan pyörähdyksessä näkyy, kuinka Maia hidastaa. Itse tunsin sen houkutukselta lähtien.
Liikkeiden jälkeen käyttäytymisruudussa makaaminen sivulla - helppo :) Annoin lisäkäskyjäkin varmistelun vuoksi. Makuutin yliaikaa siihen asti että päästiin juoksemaan ulos kehästä suoraan autolle. Tällä kertaa palkkana lihapullia. Kelpasi, olisi tosin voinut olla useampia...
Ensimmäistä kertaa pisteet riittivät luokkasijoittumiseen (II) joten saatiin palkintojakin. :)
rallytoko
sunnuntai 18.03.12
DM-kantaja
Maialta otettiin erikoisnäyttelyn yhteydessä DM-geenitesti ja tuloksena Maimu on DM-kantaja. Kyseessä on siis selkäytimen rappeumasairaus, johon Maia itse ei tule sairastumaan. "Sitten joskus" pitää vain etsiä urosta, joka mieluusti olisi geneettisesti terve, jotta jälkikasvu ei saisi kahta sairasta geeniä.
terveys
DM-kantaja
Maialta otettiin erikoisnäyttelyn yhteydessä DM-geenitesti ja tuloksena Maimu on DM-kantaja. Kyseessä on siis selkäytimen rappeumasairaus, johon Maia itse ei tule sairastumaan. "Sitten joskus" pitää vain etsiä urosta, joka mieluusti olisi geneettisesti terve, jotta jälkikasvu ei saisi kahta sairasta geeniä.
terveys